Anna kertoo TEAK:ista Alfredille

28.10.2024

ELINA: Hei Alfred! Muistatko, mitä TEAK tarkoittaa?

ALFRED: Eikö se ole Teddy-Eläinten Alempi Korkeakoulututkinto?

ELINA: Kuulehan nyt! Olen tosissani.

ALFRED: Joo joo, se on Työllisyyttä Edistävää Ammatillista Kuntoutusta.

ELINA: Niin, me päästiin tänne Mielen ry:lle aluksi työkokeiluun TEAK:in kautta.

ALFRED: Ja Sirpa TEAK:ista kävi aina tarkistamassa, miten meidän hommat sujuvat.

ELINA: Sinä taisit oikein kiintyä Sirpaan.

ALFRED: Joo, hän on niin sporttinen. Semmoinen reippauden perikuva.

ELINA: Tänään tapaamme Sirpan kollegan Annan, hän on luvannut kertoa meille enemmän TEAK:ista. Lähdetääns toimistolle, Teddy-Eläin.

[Anna saapuu Alfredin haastateltavaksi niin ikään reippautta uhkuen. Alfred päättelee, että reippaus ja sporttisuus ovat kaikkien TEAK:in työntekijöitten ominaisuuksia.]

ALFRED: Kenen työllisyyttä tämä TEAK edistää?

ANNA: Sellaisten ihmisten, jotka tarvitsevat apua sopivan työpaikan löytämiseen ja jotka kaipaavat tietoa omasta työkyvystään.

ALFRED: Mistä semmoista tietoa saa?

ANNA: Työkokeilussa. Siellä saa paremman käsityksen siitä, voisiko sitä työtä tehdä tulevaisuudessakin.

ALFRED: Entä jos paikka ei olekaan sopiva?

ANNA: Sitten etsitään uusi työkokeilupaikka. Voi kokeilla useampaa työpaikkaa.

ALFRED: Mitkä asiat vaikuttavat sopivan paikan löytymiseen?

ANNA: Ne ovat jokaisella yksilöllisiä. Oman työkyvyn ja työtehtävien lisäksi myös työympäristöllä on suuri vaikutus.

ALFRED: Minulla esimerkiksi on herkkä hajuaisti. Minulle tulisi huono olo, jos joutuisin työskentelemään jonkin kemikaalin käryssä. Elina puolestaan ei siedä ylimääräistä melua.

ANNA: Aistiyliherkkyys lisää työn kuormittavuutta. Jos toimisto olisi meluisa, se ei välttämättä olisi ääniyliherkälle sopiva työpaikka. Silloin voisi kokeilla erilaisia ratkaisuja kuten uuden työkokeilupaikan löytämistä tai etätöiden tekoa. Myös vastamelukuulokkeet voisivat auttaa asiassa.

ALFRED: Te TEAK:in ohjaajat katsotte vähän perään, miten kukakin työkokeilussa pärjäilee?

ANNA: Kyllä vain, käymme tapaamassa asiakasta säännöllisesti hänen työpaikallaan ja siellä hänellä on myös oma ohjaaja, johon niin ikään olemme yhteydessä. Mietimme yhdessä, miten työssä ilmeneviä haasteita voisi ratkaista ja mikä asiakasta auttaa jaksamaan ja pärjäämään työssään paremmin, miten työtä voisi muokata hänelle sopivaksi. Mietimme myös jatkosuunnitelmia, miten työkokeilun jälkeen edetään.

ALFRED: Mistä teidän asiakkaat tulevat?

ANNA: Tänne ohjaudutaan Kelan kautta. Asiakkaat ovat kuulleet TEAK:ista esimerkiksi työllisyyspalveluissa tai sosiaalityöntekijältä tai työterveydessä.

ALFRED: Miten työllisyyttä edistävään ammatilliseen kuntoutukseen pääsee?

ANNA: Siihen tarvitaan lääkärin B-lausunto. Sen edellytyksenä on, että ihmisellä on jokin vamma tai sairaus, jolla on vaikutusta työkykyyn. Sitä varten työkokeilu juuri on olemassa, että saadaan selville, millainen ihmisen työkyky on. Kun ihmiselle löytyy juuri hänelle sopiva työ, niin häneltä löytyy siihen työkykyä.

ALFRED: Joo, palaset loksahtavat kohdilleen. Vai voiko työkokeilu epäonnistua?

ANNA: Silloin etsitään jokin muu jatkopolku. Esimerkiksi lisäkoulutus tai jokin muu tuki omaan elämään voi auttaa ihmistä palaamaan työelämään. Jos TEAK ei ole oikea palvelu asiakkaan elämäntilanteessa, niin hänelle etsitään yksilöllisesti sellainen jatkosuunnitelma, joka tukee häntä. Silloin voidaan olla yhteydessä esimerkiksi Kelan virkailijaan ja yhdessä mietitään eri vaihtoehtoja.

ALFRED: Millainen koulutus sinulla on?

ANNA: Olen sosionomi ja työkykykoordinaattori.

ALFRED: Entä millaisia töitä olet tehnyt aiemmin?

ANNA: Olen työskennellyt kehitysvammaisten asumispalveluissa sekä Helsingin kaupungin tuetun työllistymisen palveluissa. Sinne ohjautui asiakkaita, joilla oli erilaisia diagnooseja esimerkiksi kehitysvammasta, autismikirjon häiriöistä tai kuulovammasta.

ALFRED: Milloin tulit tänne töihin?

ANNA: Kaksi vuotta sitten. Muutin silloin Tampereelle.

ALFRED: Miten olet sopeutunut tänne?

ANNA: Tosi hyvin. Pidän siitä, että täällä on paljon luontoa ja järviä. Tampere on tosi kaunis kaupunki. Joitakin pieniä erikoisuuksia on tullut vastaan. Esimerkiksi Tampereen naapurikaupungin nimi Kangasala taivutetaan erikoisella tavalla.

ALFRED: Niin, meidänkin tuttuja asuu Kangasalla. Montako asiakasta sinulla on kahden vuoden aikana jo ehtinyt olla TEAK:issa?

ANNA: En ole tullut laskeneeksi heitä mutta yli sata varmaankin.

ALFRED: Aikamoinen määrä erilaisia ihmisiä! Mistä löydät tarvittavan empatian asiakkaittesi auttamiseen?

ANNA: Empaattisuus on osa persoonaani mutta hyötyä on ollut myös omista elämänkokemuksista sekä läheisten kautta saadusta ymmärryksestä erilaisista elämäntilanteista.

ALFRED: Oletko aina ollut sosiaalialalla töissä?

ANNA: Ennen kuin valmistuin sosionomiksi, ehdin hankkia työkokemusta hyvin erilaisista työpaikoista kaupalliselta alalta sekä ravitsemusalalta. Sitä kautta sain tuntumaa siihen, millaista työkykyä eri työpaikoissa tarvitaan. TEAK:issa meitä on myös hyvä tiimi ohjaajia, joilla on kokemusta monelta ammattialalta. Voimme kysellä toisiltamme neuvoja eri tilanteissa.

ALFRED: Millainen henkilö sosiaalialalle sopii töihin? Entä jos oikea emäroisto hakeutuisi opiskelemaan sosionomiksi!

ANNA: Sosiaalialalle on pääsykoe, jossa arvioidaan henkilön soveltuvuutta alalle. Käytännön työ sitten viime kädessä näyttää, onko ala itselle sopiva. Ihmiset myös muuttuvat iän myötä. Nuoresta ihmisestä ei voi välttämättä tietää, mille alalle hän sopii sitten, kun ehtii saada lisää elämänkokemusta.

ALFRED: Millaisia ammatillisia haaveita sinulla on jatkoa ajatellen?

ANNA: Viihdyn tässä työssä hyvin mutta haluaisin myös opiskella lisää. Nepsy-valmentajan koulutus kiinnostaa minua. Se voisi avata uusia mahdollisuuksia työelämässä.

ALFRED: Mitkä ovat työsi parhaat puolet?

ANNA: Työ on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja monipuolista, yksikään päivä ei ole samanlainen.

ALFRED: Millainen tämä Mielen ry on työpaikkana?

ANNA: Mielen ry:n toiminta on monipuolista ja tällä yhdistyksellä on jo yli kolmikymmenvuotinen historia takanaan, joten monenlaisista yhteiskunnallisista tilanteista on selvitty. Uskon myös, että yhdistyksellä on hyvä tulevaisuus edessään, sillä sen toiminnalle todella on tarvetta.

ALFRED: Olen samaa mieltä!

ANNA: Entä kuinka sinä Alfred itse olet viihtynyt täällä Mielen ry:llä töissä?

ALFRED: Oikein hyvin. Alunperinhän olin hyvin kotona viihtyvä pehmoeläin mutta tätä blogia kirjoittaessani olen saanut tavata paljon erilaisia ihmisiä. Olen harjaantunut liikkumaan ihmisten ilmoilla niin sanoakseni.

ELINA: Juu, Alfred on ollut mahdottoman reipas. Aluksi pelkäsin, kuormittuuko se liikaa, mutta kun sillä on mahdollisuus pieniin päiväuniin mennen tullen laukussani, se on jaksanut mainiosti.

ALFRED: Työ pitää myös älyllisesti virkeänä. Pehmusteet päässäni meinaavat joskus ihan ylikuumentua.

ANNA: Jäitä hattuun vain! Pidän teille molemmille peukkuja.