Alfred ja Hertta-koira tapaavat kuonotusten

21.10.2024

ELINA: Mikä sinua naurattaa Alfred?

ALFRED [hohottaa selkäkeikkanaurua]: Tämä kirja! Kerrassaan mainio!

ELINA: Näytä minullekin. Astrid Eulalie, Keskusteluja kissan kanssa. Erikoista tosiaan, joku siis puhuu kissalleen ja saa oikein vastauksia? Millaisia juttutuokioita heillä on?

ALFRED: Ihan järkeviä. Kissa neuvoo emännälleen esimerkiksi vinkkejä luonnossa liikkumiseen ja myönteiseen ajatteluun.

ELINA: Saatan lukea sen itsekin. Mutta nyt meidän on lähdettävä. Muistat kai, että Hertta-koira on luvannut antaa sinulle haastattelun?

ALFRED: Joo, mennään vain.

[Hertta ja sen emäntä Jenni odottavat Elinaa ja Alfredia Mielen Avoimen Opiston tiloissa Åkerlundinkadulla. Alfred ja Hertta tervehtivät iloisesti.]

ALFRED: Jutteletko sinä Jennin kanssa, Hertta?

HERTTA: Kyllä joo, mutta ihan aina Jenni ei saa selvää, mitä tarkoitan. Hän kyllä yrittää innokkaasti.

ALFRED: Miten sinä tulit Jennin luo?

HERTTA: Tulin noin vuoden ikäisenä Romaniasta Suomeen ja Jenni adoptoi minut.

ALFRED: Olet siis rescue-koira?

HERTTA: Kyllä. Nyt olen neljä ja puoli -vuotias.

ALFRED: Kuka sinut toi Suomeen?

HERTTA: Sellainen Kulkurit-niminen yhdistys. Adoptiotoiminta on pieni mutta näkyvä osa sen työtä.

JENNI: Tärkeintä on koirien steriloiminen Romaniassa, että ne eivät lisääntyisi holtittomasti, sekä valistustyö sen eteen, että koiria ei ylipäätään jätettäisi heitteille.

ALFRED: Ymmärrän. Kuinka usein sinä Hertta käyt töissä täällä Mielen ry:llä?

HERTTA: Kerran tai pari kuukaudessa. Teen aika paljon etätöitä.

JENNI: Hertta tuli luokseni korona-aikaan, kun itsekin olin etätöissä. Sitten kun toimistolle palattiin, se on tullut silloin tällöin tänne mukaan.

ALFRED: Mitä emäntäsi täällä tekeekään?

HERTTA: Jenni kouluttaa kokemusasiantuntijoita.

ALFRED: Oletko sinäkin kokemusasiantuntija?

HERTTA: En ole käynyt sitä kokemusasiantuntijakoulutusta mutta minulla on toki kokemustietoa. Erityisesti siitä rescue-koirataustastani.

ALFRED [Jennille]: Onko sinullakin taustalla jonkinlainen selviytymistarina vai kuinka tulit tänne kouluttajaksi?

JENNI: Kaikilla on kokemusta erilaisista kriiseistä mutta se ei ole suoranainen syy työskentelyyni täällä vaan olin ensin Mielen ry:n Resurssipajalla töissä ammatillisen kuntoutuksen ohjaajana ja sitten Työpajoilla yksilövalmentajana.

ALFRED: Olet ollut jo aika pitkään töissä Mielen ry:llä?

JENNI: Joulukuusta 2011 alkaen. Sitten kun Mielen Avoimessa Opistossa avautui kokemusasiantuntijakoulutuksen koordinaattorin paikka joitakin vuosia sitten, hain tähän tehtävään ja minut valittiin.

ALFRED: Ai mutta, Hertta on taitanut nukahtaa kesken haastattelun!

JENNI: Hertta viettää yleensä siestaa tähän aikaan. Mutta kysele toki minulta lisää.

ALFRED: Niin kuinka ne koulutettavat siihen kokemusasiantuntijakoulutukseen valitaan?

JENNI: Aina elokuussa Mielen ry:n nettisivuilla on hakulomake auki. Ne hakijat, jotka täyttävät valintakriteerit, kutsutaan ryhmähaastatteluihin loka-marraskuussa ja heistä valitaan 20 – 25 koulutettavaa.

ALFRED: Mitä ne valintakriteerit on?

JENNI: Pitää olla omakohtaista kokemusta mielenterveyden häiriöistä, riippuvuuksista tai niihin liittyvistä elämän kriiseistä. Lisäksi hakijan tulee olla täysi-ikäinen ja asua Pirkanmaalla.

ALFRED: Onko neurokirjon häiriöt tai vaikkapa erityisherkkyys sellaisia kokemuksia, että koulutukseen voi hakea?

JENNI: Kyllä vaan.

ALFRED: Millaista se koulutus mahtaa olla?

JENNI: Se tapahtuu Monitoimitalolla hotelli Tammerin vieressä. Siellä kokoonnutaan aina kolme tuntia kerrallaan.

ALFRED: Kuinka usein te kokoonnutte?

JENNI: Helmikuusta kesäkuun puoliväliin on kevätlukukausi, jolloin kokoonnutaan kerran viikossa, ja elokuusta lokakuulle on syyslukukausi, jolloin kokoontumisia on kahtena päivänä viikossa.

ALFRED: Ja sitten kaikki valmistuvat. Vai keskeyttääkö joku koulutuksen?

JENNI: Joka vuosi muutama keskeyttää, tänä vuonna taisi olla kuusi tai seitsemän keskeyttäjää.

ALFRED: Suurin osa siis valmistuu kokemusasiantuntijoiksi. Kuinka heitä sitten tilataan erilaisiin työtehtäviin?

JENNI: Työtilaukset tehdään Mielen Avoimen Opiston tilauslomakkeen kautta.

ALFRED: Mistä sen tietää, kuka minnekin lähetetään kertomaan kokemuksistaan?

JENNI: Meillä on Mielen Avoimessa Opistossa oma sisäinen rekisteri, jossa on tiedot kaikista valmistuneista kokemusasiantuntijoista. Sieltä sitten kartoitamme, kuka on sopiva mihinkin tehtävään.

ALFRED: Onko luonto jossakin erityisroolissa siinä kokemusasiantuntijakoulutuksessa?

JENNI: Ei varsinaisesti mutta Mielen Avoin Opisto on tehnyt oman ympäristölupauksensa. Siihen liittyvä arvopohja vaikuttaa kaikkeen toimintaamme. Kokemusasiantuntijoilla oli kyllä virkistyspäivä Hervannan Suolijärvellä Mielenreitillä. Reitin suunnittelivat Mielenreitin vapaaehtoiset.

ALFRED: Se on kiva retkeilykohde!

JENNI: Kokemusasiantuntija voi tietysti myös saada työtehtävän, jossa hän pääsee esimerkiksi nuotiopaikalle kertomaan, miten luonto on tukenut hänen omaa toipumistaan.

ALFRED: Se olisi varmasti mukavaa sekä tilaajalle että kokemusasiantuntijalle itselleen.

HERTTA [havahtuu ja venyttelee]: Zzzzip… Nukahdinko hetkeksi? Pahoittelut! Harrastukseni näet ovat nukkuminen ja syöminen.

ALFRED: Niin minullakin!

HERTTA: Jäinkö jostakin tärkeästä paitsi?

ALFRED: Puhuimme kokemusasiantuntijuudesta ja luonnosta.

HERTTA: Minulla on paljonkin kokemusta luonnosta. Romaniassa elin metsäkoirana.

JENNI: Hertta bongaa mielellään oravia.

HERTTA: Oletko ikinä syönyt riistaa? Oravanlihaa, Alfred?

ALFRED: Oi ei! En saisi oravaa kiinnikään.

JENNI: Nykyään Hertta syö ihan koiran kuivamuonaa. Nappuloita. Se on perso ruualle.

ALFRED: Niin olen minäkin! Kuinka usein lenkkeilette?

HERTTA: Jenni vie minut kolme kertaa päivässä ulos. Aamulla, töitten jälkeen ja illalla. Tänäänkin tulimme kävellen töihin.

JENNI: Asumme noin puolen tunnin kävelymatkan päässä täältä.

ALFRED: Eikö mikään täällä kaupungissa pelota sinua Hertta? Edes piipaa-autot? Hälytysajoneuvot?

HERTTA: Ei, olen jo ihan citykoira. Ainoat, mitä pelkään, ovat ukkonen ja ilotulitukset.

ALFRED: Ne pelottavat minuakin! Juoksen silloin vaatekomeroon ja ryömin täkkikasan alle.

[Alfred ja Hertta viettävät mukavan juttutuokion. Hertta on kokenut elämässään paljon kaikenlaista. Onneksi sillä on uusi elämä täällä Suomessa Jennin hyvässä hoidossa ja silloin tällöin myös mukavia työtehtäviä Mielen ry:llä. Alfred ja Hertta paiskaavat hyvästiksi käpälää ja sitten Alfred lähtee tyytyväisin mielin Elinan kanssa kotiinpäin.]