
Alfred ja Hertta-koira tapaavat kuonotusten
21.10.2024
ELINA: Mikä sinua naurattaa Alfred?
ALFRED [hohottaa selkäkeikkanaurua]: Tämä kirja! Kerrassaan mainio!
ELINA: Näytä minullekin. Astrid Eulalie, Keskusteluja kissan kanssa. Erikoista tosiaan, joku siis puhuu kissalleen ja saa oikein vastauksia? Millaisia juttutuokioita heillä on?
ALFRED: Ihan järkeviä. Kissa neuvoo emännälleen esimerkiksi vinkkejä luonnossa liikkumiseen ja myönteiseen ajatteluun.
ELINA: Saatan lukea sen itsekin. Mutta nyt meidän on lähdettävä. Muistat kai, että Hertta-koira on luvannut antaa sinulle haastattelun?
ALFRED: Joo, mennään vain.
[Hertta ja sen emäntä Jenni odottavat Elinaa ja Alfredia Mielen Avoimen Opiston tiloissa Åkerlundinkadulla. Alfred ja Hertta tervehtivät iloisesti.]

ALFRED: Jutteletko sinä Jennin kanssa, Hertta?
HERTTA: Kyllä joo, mutta ihan aina Jenni ei saa selvää, mitä tarkoitan. Hän kyllä yrittää innokkaasti.
ALFRED: Miten sinä tulit Jennin luo?
HERTTA: Tulin noin vuoden ikäisenä Romaniasta Suomeen ja Jenni adoptoi minut.
ALFRED: Olet siis rescue-koira?
HERTTA: Kyllä. Nyt olen neljä ja puoli -vuotias.
ALFRED: Kuka sinut toi Suomeen?
HERTTA: Sellainen Kulkurit-niminen yhdistys. Adoptiotoiminta on pieni mutta näkyvä osa sen työtä.
JENNI: Tärkeintä on koirien steriloiminen Romaniassa, että ne eivät lisääntyisi holtittomasti, sekä valistustyö sen eteen, että koiria ei ylipäätään jätettäisi heitteille.
ALFRED: Ymmärrän. Kuinka usein sinä Hertta käyt töissä täällä Mielen ry:llä?
HERTTA: Kerran tai pari kuukaudessa. Teen aika paljon etätöitä.
JENNI: Hertta tuli luokseni korona-aikaan, kun itsekin olin etätöissä. Sitten kun toimistolle palattiin, se on tullut silloin tällöin tänne mukaan.
ALFRED: Mitä emäntäsi täällä tekeekään?
HERTTA: Jenni kouluttaa kokemusasiantuntijoita.
ALFRED: Oletko sinäkin kokemusasiantuntija?
HERTTA: En ole käynyt sitä kokemusasiantuntijakoulutusta mutta minulla on toki kokemustietoa. Erityisesti siitä rescue-koirataustastani.
ALFRED [Jennille]: Onko sinullakin taustalla jonkinlainen selviytymistarina vai kuinka tulit tänne kouluttajaksi?
JENNI: Kaikilla on kokemusta erilaisista kriiseistä mutta se ei ole suoranainen syy työskentelyyni täällä vaan olin ensin Mielen ry:n Resurssipajalla töissä ammatillisen kuntoutuksen ohjaajana ja sitten Työpajoilla yksilövalmentajana.
ALFRED: Olet ollut jo aika pitkään töissä Mielen ry:llä?
JENNI: Joulukuusta 2011 alkaen. Sitten kun Mielen Avoimessa Opistossa avautui kokemusasiantuntijakoulutuksen koordinaattorin paikka joitakin vuosia sitten, hain tähän tehtävään ja minut valittiin.
ALFRED: Ai mutta, Hertta on taitanut nukahtaa kesken haastattelun!
JENNI: Hertta viettää yleensä siestaa tähän aikaan. Mutta kysele toki minulta lisää.
ALFRED: Niin kuinka ne koulutettavat siihen kokemusasiantuntijakoulutukseen valitaan?
JENNI: Aina elokuussa Mielen ry:n nettisivuilla on hakulomake auki. Ne hakijat, jotka täyttävät valintakriteerit, kutsutaan ryhmähaastatteluihin loka-marraskuussa ja heistä valitaan 20 – 25 koulutettavaa.
ALFRED: Mitä ne valintakriteerit on?
JENNI: Pitää olla omakohtaista kokemusta mielenterveyden häiriöistä, riippuvuuksista tai niihin liittyvistä elämän kriiseistä. Lisäksi hakijan tulee olla täysi-ikäinen ja asua Pirkanmaalla.
ALFRED: Onko neurokirjon häiriöt tai vaikkapa erityisherkkyys sellaisia kokemuksia, että koulutukseen voi hakea?
JENNI: Kyllä vaan.
ALFRED: Millaista se koulutus mahtaa olla?
JENNI: Se tapahtuu Monitoimitalolla hotelli Tammerin vieressä. Siellä kokoonnutaan aina kolme tuntia kerrallaan.
ALFRED: Kuinka usein te kokoonnutte?
JENNI: Helmikuusta kesäkuun puoliväliin on kevätlukukausi, jolloin kokoonnutaan kerran viikossa, ja elokuusta lokakuulle on syyslukukausi, jolloin kokoontumisia on kahtena päivänä viikossa.
ALFRED: Ja sitten kaikki valmistuvat. Vai keskeyttääkö joku koulutuksen?
JENNI: Joka vuosi muutama keskeyttää, tänä vuonna taisi olla kuusi tai seitsemän keskeyttäjää.
ALFRED: Suurin osa siis valmistuu kokemusasiantuntijoiksi. Kuinka heitä sitten tilataan erilaisiin työtehtäviin?
JENNI: Työtilaukset tehdään Mielen Avoimen Opiston tilauslomakkeen kautta.
ALFRED: Mistä sen tietää, kuka minnekin lähetetään kertomaan kokemuksistaan?
JENNI: Meillä on Mielen Avoimessa Opistossa oma sisäinen rekisteri, jossa on tiedot kaikista valmistuneista kokemusasiantuntijoista. Sieltä sitten kartoitamme, kuka on sopiva mihinkin tehtävään.
ALFRED: Onko luonto jossakin erityisroolissa siinä kokemusasiantuntijakoulutuksessa?
JENNI: Ei varsinaisesti mutta Mielen Avoin Opisto on tehnyt oman ympäristölupauksensa. Siihen liittyvä arvopohja vaikuttaa kaikkeen toimintaamme. Kokemusasiantuntijoilla oli kyllä virkistyspäivä Hervannan Suolijärvellä Mielenreitillä. Reitin suunnittelivat Mielenreitin vapaaehtoiset.
ALFRED: Se on kiva retkeilykohde!
JENNI: Kokemusasiantuntija voi tietysti myös saada työtehtävän, jossa hän pääsee esimerkiksi nuotiopaikalle kertomaan, miten luonto on tukenut hänen omaa toipumistaan.
ALFRED: Se olisi varmasti mukavaa sekä tilaajalle että kokemusasiantuntijalle itselleen.
HERTTA [havahtuu ja venyttelee]: Zzzzip… Nukahdinko hetkeksi? Pahoittelut! Harrastukseni näet ovat nukkuminen ja syöminen.
ALFRED: Niin minullakin!
HERTTA: Jäinkö jostakin tärkeästä paitsi?
ALFRED: Puhuimme kokemusasiantuntijuudesta ja luonnosta.
HERTTA: Minulla on paljonkin kokemusta luonnosta. Romaniassa elin metsäkoirana.
JENNI: Hertta bongaa mielellään oravia.
HERTTA: Oletko ikinä syönyt riistaa? Oravanlihaa, Alfred?
ALFRED: Oi ei! En saisi oravaa kiinnikään.
JENNI: Nykyään Hertta syö ihan koiran kuivamuonaa. Nappuloita. Se on perso ruualle.
ALFRED: Niin olen minäkin! Kuinka usein lenkkeilette?
HERTTA: Jenni vie minut kolme kertaa päivässä ulos. Aamulla, töitten jälkeen ja illalla. Tänäänkin tulimme kävellen töihin.
JENNI: Asumme noin puolen tunnin kävelymatkan päässä täältä.
ALFRED: Eikö mikään täällä kaupungissa pelota sinua Hertta? Edes piipaa-autot? Hälytysajoneuvot?
HERTTA: Ei, olen jo ihan citykoira. Ainoat, mitä pelkään, ovat ukkonen ja ilotulitukset.
ALFRED: Ne pelottavat minuakin! Juoksen silloin vaatekomeroon ja ryömin täkkikasan alle.
[Alfred ja Hertta viettävät mukavan juttutuokion. Hertta on kokenut elämässään paljon kaikenlaista. Onneksi sillä on uusi elämä täällä Suomessa Jennin hyvässä hoidossa ja silloin tällöin myös mukavia työtehtäviä Mielen ry:llä. Alfred ja Hertta paiskaavat hyvästiksi käpälää ja sitten Alfred lähtee tyytyväisin mielin Elinan kanssa kotiinpäin.]