Alfredin joulusuunnitelmat

13.12.2024

ELINA: Onkos sinulla joulusuunnitelmia, Alfred?

ALFRED: Mitä, onko se jo nytten?

ELINA: Kohdakkoin. Joka vuosi se tulee vähän yhtäkkiä. Mietin vaan, mennäänkö me mökille.

ALFRED: Ei kai nyt jouluna sinne kylmään ja pimeeseen. Ulkovessa ja kaikki. Keittiössä ei ole kunnollista hellaa.

ELINA: Voidaan olla kaupungissakin, jos tahdot. Sinähän se olet meidän kokki. Saat valmistaa täällä jouluruuat ja leivonnaiset.

ALFRED: Onhan meillä kinkku?

ELINA: No ihan pieni, ostin sen sinun mieliksesi pakastimeen. Olethan yrittänyt syödä planetaarisesti koko syksyn.

ALFRED: Hyvä. Se pitää ottaa ajoissa sulamaan ja paistaa sitten miedolla lämmöllä. Hallitsen kyllä homman.

ELINA: Näin ennen joulua meillä on ollut tapana paastota. Ei niin että oltaisiin vallan syömättä mutta syödään vähän köyhäläisittäin.

ALFRED: Joo, ne jouluruuat maistuu ikään kuin paremmilta sitten. Kuinkas lahjat?

ELINA: Muistat kai, että puhuttiin, ettei hommattaisi lahjoja tänä vuonna. Joulun jälkeen täytyy tehdä vähän isompi ostos, uusi telkka nimittäin. Ensi huhtikuusta alkaen tarvitaan HD-televisio eikä meidän toosa ole sellainen.

ALFRED: Toi telkka onkin jo melkein 30 vuotta vanha! Ei siis lahjoja. Kurja juttu.

ELINA: Saattaa olla, jos olet kiltisti jouluun asti, että joulutonttu voi tuoda sinulle vähän suklaata.

ALFRED: Ei minua se suklaanhimo enää vaivaa. Onhan niitä muitakin makeisia. Toffeeta, marmeladia. Herkuttelen hunajalla nykyään.

ELINA: Ihan miten tahdot. Kirjoita tontulle makeistoiveesi. Jos ollaan ihan kotosalla joulu, niin mitäs ohjelmaa keksittäis?

ALFRED: Se lumiukko, ja lumikoira telkasta. Joulurauhan julistus!

ELINA: Ne ainakin. Tarkoitin kyllä, että voitais keksiä oikein jotain tekemistä. Haluatko johonkin joulukonserttiin?

ALFRED: Ei, kattellaan nekin telkasta. Ennen joulua voitaisiin kyllä käydä museossa, on yksi hyvä näyttely.

ELINA: Niin, meillähän on voimassa olevat Kaikukortit.

ALFRED: Jos jouluna olisi lunta, oikein nuoskalunta, mentäisiin pihalle ja rakenneltaisiin lumiukkoja.

ELINA: Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi tehtiin lumiukko. Täällä kaupungissa niille voi tosin käydä köpelösti.

ALFRED: Niin, en ymmärrä, mikä raggari tahallaan särkee pehmoeläimen rakentaman lumiukon.

ELINA: Niin, raggarit saisivat itsekin tehdä lumiukkoja. Mutta mitenkäs joulukuusi? Sitä ei kai hankita, jos ei kerran mökilläkään käydä. Kellarikomerossa on se vanha muovinen kuusi.

ALFRED: Siitä tulee ihan hyvän näköinen, kunhan sen vain latoo täyteen koristeita. Sinä saat koristella kuusen sillä välin kun minä hääräilen keittiössä.

ELINA: Ajattelin, että laitetaan ne perinteiset koristeet. Pari koristetta taitaa olla äitini lapsuudesta asti, oikein antiikkikoristeita! Sitten on ne minun kävyistä askartelemat koristeet, jotka nekin on jotain 30 vuotta vanhat. Vai haluaisitko askarrella itse jotain uutta täksi jouluksi?

ALFRED: Ei, minulta aina sotkuu käpälät suotta liimaan. Joulukortit voitaisiin silti tehdä itse ja jakaa sitten naapureille.

ELINA: Ilman muuta, niin kuin joka vuosi. Tarkistatko Alfred, onko meillä kynttilöitä viime joululta jäljellä?

ALFRED: Varmasti on, kun et ikinä raski polttaa niitä.

ELINA: Pelkään vain, että menet liian lähelle liekkejä ja käräytät viiksikarvasi.

ALFRED: Niin ei ole vielä koskaan käynyt!

ELINA: Minä voin toimia jouluna dj:nä ja soittaa joululevyjä. Mikä on suosikkijoululaulusi Alfred?

ALFRED: Pullapoika pellillänsä ottaa rusketusta!

ELINA: Se on Roikolan Katriinan sävellys. Sehän meillä joskus soi päässä vielä juhannuksenakin. Mutta ei siihen kyllästy.

ALFRED: Ulisen kyllä mielelläni myös perinteisiä joululauluja. Jouluyö, juhlayö; Heinillä härkien kaukalon; Tuikkikaa, oi joulun tähtöset…

ELINA: Sinulla onkin kaunis ääni, Alfred. Entä mitä ajattelit leipoa jouluksi?

ALFRED: Ainakin joulutorttuja. Teen niihin luumuhillon itse, samalla kun keitän luumukiisselin.

ELINA: Kuinkas riisipuuron laita? Se vähän tökkii meillä.

ALFRED: Voisin tehdä sellaisen kylmänä syötävän riisifrutin. Vispaan riisipuuron joukkoon turkkilaista jogurttia ja hieman sokeria, päälle sitten luumukiisseliä.

ELINA: Kiisseliin laitat aina monta kanelitankoa. Mutta nehän voi kuivata ja käyttää uudelleen.

ALFRED: Se turkkilainen jogurtti on tosi monikäyttöinen aines, kun sitä voi käyttää leivonnassa ja siitä voi tehdä sekä suolaisia että makeita kastikkeita, rosollinkastikkeen esimerkiksi.

ELINA: Rosolli onkin meidän suosikkiruokaa. Mitäs siihen… Porkkanaa, säilykepunajuuria, suolakurkkua, sipulia? Sitten se punajuurien liemellä värjätty kastike.

ALFRED: Joo, kastike tulee erikseen. Voisi siihen laittaa omenaakin, mutta olet sille allerginen.

ELINA: Allergiat on tosi kurjia jouluna, rajoittavat herkuttelua. Joulupöydässä on siis se pieni kinkku, rosollia, herneitä, lanttulaatikkoa, imellettyä perunalaatikkoa…

ALFRED: Jälkiruuaksi livekalaa!

ELINA: Jotkut ei siitä tykkää mutta meille se on melkein joulun paras ruoka. Viime vuonna jotakin meni kyllä pieleen.

ALFRED: Se ei jostain syystä kypsynyt kunnolla. Olen tarkempi tänä jouluna! Siihen tulee oma lämmin maitopohjainen kastike, joka maustetaan maustepippurilla.

ELINA: Kyllä se tänä vuonna onnistuu. Luotan sinuun. Äiti kertoi, että ennen vanhaan hänen äitinsä teki livekalankin itse. Lipeä tehtiin koivutuhkasta ja turskaa liotettiin lipeässä monta päivää. Aina välillä kalaa huuhdeltiin ja vaihdettiin lipeät.

ALFRED: Joo, no ei nyt ihan niin alusta lähtien ruveta sitä valmistamaan. Ostamme livekalan tietysti kaupasta.

ELINA: Oliko sinulla Alfred tietoa joulun alkuperästä?

ALFRED: Sillä on tarkoitettu juhlaa. Joulua vietettiin jo pakana-ajalla mutta eri merkityksessä kuin nykyään.

ELINA: Entäs joulutontut?

ALFRED: Ne on alun perin olleet kodinhaltioita. Sana on lainattu ruotsin kielestä. Tomtegubbe tarkoittaa kirjaimellisesti ”tontin ukkoa”.

ELINA: Semmoinen pienehkö henkilö siis. Vähän kuin sinä Alfred.

ALFRED: Joo, mutta sinä kyllä esität joulutonttua tänä vuonna ja jaat meidän lahjat, jos niitä yleensäkään on.

ELINA: Katsotaan, mitä saan järjestymään. Hyvää joulua, pehmis!

ALFRED: Hyvää joulua!