Alfred viihtyy joutilaana

14.01.2025

ELINA: Hei Alfred! Eikö sinun pitänyt lähteä haastattelemaan blogiisi jotakuta?

ALFRED: Ei. Se on peruuntunut. Kyselin, olisiko Mielen ry:n henkilökunnasta löytynyt ketään laiskanpulskia haastateltavaa, mutta kukaan ei ilmoittautunut.

ELINA: Jospa sinä olet ainoa laiskottelija.

ALFRED: Voi olla. Tai sitten toiset laiskurit eivät vain viitsineet. Ehkä heillä on jotain muuta tärkeää meneillään.

ELINA: Mielen ry:n joulukuun vastuullisuusteemana oli joutilaisuus. Mitä tuumit siitä?

ALFRED: Katselin vähän etymologista sanakirjaa. Joutilas on toimeton, vapaa tai liikenevä henkilö. Suomen kielessä on ollut sellaiset sanat kuin ”jouti” ja ”jouto”, ne tarkoittivat vapaa-aikaa, tilaisuutta ja mahdollisuutta.

ELINA: Eli jos joku on joutilaana, hänelle voi tarjoutua jokin tilaisuus tai mahdollisuus, joka joltakulta kiireisemmältä menisi sivu suun?

ALFRED: Niin juuri. Näille läheinen sana ”joutu” puolestaan tarkoittaa kiirettä. Kun jotakin tehdään joutuisasti, se tehdään nopeasti. Verbi ”joutua” viittaa ehtimiseen, valmistumiseen ja edistymiseen. Joku rientää jonnekin.

ELINA: Eikö jossain joululaulussa lauleta, että ”joulu joutui jo taas pohjolaan”?

ALFRED: Joo, silloin joulu on tullut kiireesti, sukkelaan.

ELINA: Mitä joutilaisuus merkitsee sinulle, Alfred?

ALFRED: Ehkä rauhoittumista. Tiedäthän, että olen erityisherkkä?

ELINA: Kyllä vain.

ALFRED: Joissain tilanteissa, joissa on paljon aistiärsykkeitä, minulle tulee ylivirittynyt olo. Tarvitsen sellaisen kaaoksen jälkeen paljon lepoa.

ELINA: Olen huomannut. Sinulla on kyky nukahtaa vaikkapa kesken kokouksen.

ALFRED: Palautumiseen auttaa myös esimerkiksi rauhallinen kävely metsässä. Koetan olla ahtamatta aikatauluani liian täyteen. Pitää olla tuumaustaukoja ja hetkiä haaveiluun.

ELINA: Niin, et muistuta kovin paljon esi-isääsi sutta tässä asiassa. Susihan on melkoisen sisukas hukka ja kykenee äärimmäisiin suorituksiin. Luen juuri kirjaa Pohjolan voimaeläimet. Sinun toteemieläimesi voisi olla hylje, joka pötköttelee rantakivellä ja kokee olevansa aivan hyvä ja riittävä sellaisena kuin se on.

ALFRED: Olisi mukava päästä sellaiseen mielenrauhaan. Nykyaika vain asettaa pehmoeläimelle ja ihmiselle kaikenlaisia omia vaatimuksiaan. Työelämä ainakin, ja opiskelut… Joutilaisuudesta on lyhyt matka siihen, että on joutava eli turha ja mitätön. Pitäisi saada aikaan kaikenlaista!

ELINA: Ymmärrän, että sinulla on ollut viime aikoina paineita. Voisit lukea sellaisen pienen mukavan opuksen kuin Ihana laiskuus. Se neuvoo laiskiaisviisautta.

ALFRED: Tarkoitatko sitä otusta, joka köllöttelee Costa Ricassa puun oksalla?

ELINA: Sitäpä juuri. Siitä kannattaisi jokaisen ottaa oppia. Laiskiainen saa työpaikalla itse asiassa paljon enemmän aikaan kuin hössöttävät työtoverinsa, koska se tekee yhden asian kerrallaan valmiiksi ja keskittyy huolellisesti siihen, mitä se tekee. Laiskiainen ei tee mitään hätiköiden.

ALFRED: Joo, no siinä se osuu naulan kantaan. Itsekin pidän aina tuumaustauon ennen kuin kastan sulkakynäni musteeseen.

ELINA: Suomalainen sananparsi tietää, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämä tosiaan pätee sinuun Alfred! Keskität energiasi niihin asioihin, jotka ovat tärkeitä, ja jätät turhan säntäilyn ja hosumisen minulle.

ALFRED: Kiitos, minulle tuli heti parempi olo. Se on osin myös persoonallisuuskysymys. Toiset ovat energisempiä kuin toiset.

ELINA: Totta. Sinä ja minä olemme luonteeltamme melkein vastakohdat. Itse tykkään siitä, että saadaan nopeasti aikaan kaikenlaista, ollaan luovia ja spontaaneja. Sinä puolestasi…

ALFRED: Niin, olen klassinen esimerkki ”vihreästä tyypistä”, josta Thomas Erikson puhuu kirjassaan Idiootit ympärilläni.  Vihreä persoonallisuus on leppoisa ja rauhallinen ja viihtyy vapaa-ajalla tekemättä juuri mitään.

ELINA: Kuuntelethan sinä musiikkia, Alfred, ja lueskelet kirjoja. Täytät sudokua. Käyt silloin tällöin jaloittelemassa ulkosalla.

ALFRED: Niin. En kaipaa mitään maailmaamullistavia elämyksiä.

ELINA: Sinussa on myös annos sinistä persoonallisuustyyppiä, joka on huolellinen ja pohdiskeleva. Minun luonteeni on punainen ja keltainen. Tämä on mielenkiintoinen jaottelu tavallaan, kunhan muistaa, että jokainen on ainutlaatuinen. Ja tilanteet, joihin joudumme, ovat myös ainutkertaisia.

ALFRED: On kuitenkin hyväksi aina välillä pohtia sitä, kuka ja millainen oikeastaan on. Mitkä ovat omat vahvuudet ja heikkoudet? Ja millainen ympäristö tukee omaa jaksamista parhaiten, minkälaisten ihmisten tai pehmoeläinten seura…

ELINA: Ymmärrän, mitä tarkoitat. Mutta nyt taisimme eksyä jo melko kauas aiheesta, joka on joutilaisuus!

ALFRED: On eräs elämän osa-alue, jossa laiskottelu ja jouten olo on suorastaan välttämätöntä.

ELINA: Niinkö! Selitä tarkemmin!

ALFRED: Luovuus nimittäin. Siitä on tutkimuksiakin. Kiire ja samojen rutiinien orjallinen toistaminen päivästä päivään tappaa kaiken luovuuden. Tai se, että on ”pakko” saada valmiiksi jokin luova projekti. Luovuuteen kuuluu leikkiminen ja huumori. Ainoastaan levänneenä pystyy luomaan jotakin uutta.

ELINA: Niinpä! Tästä oli puhetta silloin, kun retkeilimme Mielenreitillä Suolijärvellä. Luonnossa aivojen lepotilaverkosto aktivoituu. Silloin syntyy spontaaneja ajatuksia ja kaikenlaisia uusia ideoita. Mielikuvitus, haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat saavat ravintoa metsäretkistä. Suomalaisille kultakauden taiteilijoille, jotka elivät 1900-luvun vaihteessa, luonnosta saatu inspiraatio oli elintärkeä: Jean Sibelius, Pekka Halonen, Eino Leino…

ALFRED: Joo, monet Nobel-tason keksinnötkin ovat syntyneet jossain aivan muualla kuin työpöydän ääressä virka-aikaan.

ELINA: Kuinkahan moni oivallus on saanut alkunsa saunan lauteilla? Suomalaiset ovat saunojakansaa! Saunoessa puhdistuu kroppa mutta myös mieli.

ALFRED: Ihmiset ovat ymmärtäneet joutilaisuuden väärin. Se ei tarkoita sitä, että vain makailisi päivät pitkät. Pikemminkin se on sellaista pientä puuhastelua, kuten saunan lämmittämistä. Sinäkin hääräilet mielelläsi mökillä halkojen kanssa. Taidat olla silloin onnellisimmillasi?

ELINA: Kyllä vain. Halkopinon kokoaminen on vähän samanlaista kuin rakentaisi suuren suurta palikkatornia. Se on tavallaan leikkimistä, jolla on hyödyllinen tarkoitus. Väärin pinottuna halot kaatuvat pitkin pituuttaan maahan. Jos alkaa sataa, ne kastuvat.

ALFRED: Silloin sinulle tulee kiire päästä kokoamaan pino uudelleen!

ELINA: Olen oppinut siinä hommassa paljon kärsivällisyyttä ja suunnittelutaitoja. Järeimmät halot pinotaan alimmaisiksi ja köykäisemmät päälle. Entä millainen puuhastelu on sinulle mieleistä, Alfred?

ALFRED: Semmoiset keittiöhommat. Tykkään leipoa jotakin tai vaikkapa paistaa vohveleita. Jos on jotakin puuhaa, josta itse nauttii, se ei tunnu työläältä. Ja saa omilla käpälillään jotakin aikaan. Joku toinen saa samanlaiset fiilikset kutomisesta tai käsitöistä, tai vaikkapa nikkaroinnista.

ELINA: Homma, jota ei ole pakko tehdä, on oikeastaan tosi kivaa, ja sen eteen näkee huomaamattaan aika paljon vaivaa. Vähitellen kehittyy taitavammaksi ja työ alkaa sujua…

ALFRED: Onkin tosi ihme, mitä kaikkea laiskotellessaan saa aikaan!

Kirjoja, joita Alfred ja Elina ovat lueskelleet:

• Aron, Elaine N. (2020) Erityisherkkä ihminen. Otava: Helsinki.
• Collins, Tim (2019) Ihana laiskuus. Leppoisuutta ja laiskiaisviisautta, Kirjapaja: Helsinki.
• Erikson, Thomas (2017) Idiootit ympärilläni. Kuinka ymmärtää muita ja itseään, Atena Kustannus oy: Helsinki.
• Hakala, Juha T. (2013) Luova laiskuus. Anna ideoille siivet, Gummerus: Juva.
• Hanson, Rick (2019) Kehitä buddhan aivot. 52 helppoa harjoitusta, Viisas Elämä Oy: Helsinki.
• Leppänen, Marko & Pajunen, Adela (2019) Suomalainen metsäkylpy. Gummerus: Helsinki.
• Tukiainen, Maaretta & Frey, Markus (2018) Pohjolan voimaeläimet. Tuuma-kustannus: Jyväskylä.