Alfred tapaa taiteilija Noora Laitalan Luovalla pajalla

14.10.2024

ELINA: Alfred, ulkona sataa. Puetaan sinulle kurahousut ja sadetakki.

ALFRED: Ei varmasti pueta!

ELINA: Turkkisi likaantuu.

ALFRED: No kun ei ne sovi tämän kravattini kanssa.

ELINA: Olkoon menneeksi. Hyppää tänne laukkuun, kannan sinua sitten koko matkan.

[Elina ja Alfred saapuvat Luovalle pajalle Kalevantielle. Siellä omassa työnurkkauksessaan ahertaa Noora, jonka Elina tuntee omilta taiteilijavuosiltaan pajalta.]

NOORA: Hei Elina! Hei Alfred! No mutta Alfred, onpa sinulla hieno kravatti!

ALFRED: Mukavaa että huomasit. Elina ompeli tämän minulle Inspiksellä.

NOORA: Inspiksellä? Mikäs paikka se on?

ALFRED: Se on tässä samassa rakennuksessa kuin Luova pajakin mutta alakerrassa ja sinne kuljetaan tuolta Sumeliuksenkadun puolelta. Se on Mielen ry:n avoin paja, jonne voi mennä viettämään aikaa ja puuhaamaan jotakin, esimerkiksi ompelemaan. Siellä on tosi hyvät ompelukoneet.

ELINA: En itse olisi osannut mitään kravattia ommella mutta Inspiksen ohjaaja Sanna näytti minulle, miten se tehdään.

NOORA: No sehän onnistui hyvin. Odota Alfred niin otan sinusta kännykälläni kuvan, malliksi nimittäin. Voisin yrittää maalata sinusta muotokuvan.

ALFRED [hykertelee käpäliään tyytyväisyydestä]: Muotokuva minusta? Jo vain se sopiikin!

ELINA: Alfred! Eikös me sovittu, että alat käyttäytyä… Miten sen nyt sanoisin… Hillitymmin.

NOORA: Antaa Alfredin vain olla oma itsensä.

ALFRED: Milloin muotokuvani mahtaa valmistua?

NOORA: En osaa oikein sanoa, minulla on tässä yksi maalaus parhaillaan kesken.

ALFRED: Se on kyllä hieno. Mistä löydät inspiraation taiteeseesi?

NOORA: Kaikennäköiset elämäntilanteet antavat inspiraatiota. Joskus myös kiehtovat vieraskieliset sanat inspiroivat. Olisi mukava mennä jollekin kielikurssille mutta en vain saa aikaiseksi.

ELINA: Kaikukortilla voisi maksaa itselleen jonkin kielikurssin. Minun tekisi mieli opiskella japanin alkeita työväenopistossa mutta en ole ikinä edes käynyt työväenopistossa sisällä vaikka olen kyllä kulkenut siitä ohi. En oikein tiedä, miten Kaikukortin kanssa menetellään.

NOORA: Niin, en minäkään. Siinä kaipaisi lisäohjeita.

ALFRED [nuuskii innoissaan Nooran maalausta.]

NOORA: Ole varovainen Alfred, maali on vielä märkää! Niin, olimme puhumassa inspiraatiosta. Joskus alan vain maalata ja sitten kuva muuttuu… On jokin alkuidea ja se aihe kasvattaa itseään.

ALFRED: Tässä maalauksessa nainen tupakoi ja kyykistelee joen partaalla. Onko tuo eväskori?

NOORA: Kyllä, hän on eväsretkellä. Tavoittelin vanhanaikaista tunnelmaa. Näin kuvan tupakoivasta naisesta, hän oli vähän erikoisessa asennossa kuten maalauksen nainen tässä. Lumpeet ja kaislikko kiehtovat minua myös. Tässä yhdistyy ehkäpä neljäkin eri inspiraation lähdettä.

ALFRED: Huomaan, että olet tavoittanut tähän hienon luontotunnelman.

NOORA: Luonto merkitsee minulle todella paljon. Metsä on puhutellut minua jo lapsuudestani lähtien. Myös vesi ja näkymä veden pohjalle, kivet siellä, inspiroi minua.

ALFRED: Mistä olitkaan kotoisin?

NOORA: Pohjanmaalta. Heti lapsuudenkotini takana oli metsä, leikin siellä lapsena paljon.

ALFRED: Nyt olet aikuistunut. Anna kun arvaan ikäsi, se on…

ELINA: Alfred, naisen ikää ei saisi ikinä udella!

NOORA: Ei se mitään, Alfred arvasi ikäni ihan oikein. Olen yrittänyt aikuistua mutta toisaalta aion pysyä ikuisesti lapsenmielisenä. Jos sen osan kadottaa itsestään niin elämästä tulee tylsää. Taiteilijalle on tärkeää säilyttää lapsenmielisyys.

ELINA: Teet muistaakseni veistoksia. Kokoat niitä metsästä löytämistäsi oksista.

NOORA: Juu, siihen taidemuotoon tunnen eniten vetoa. Mutta niitä voi tehdä vain kesällä. Talvella oksia on vaikea löytää lumen alta ja pakkasessa puu käyttäytyy eri tavalla.

ALFRED: Minäkin pidän puunkalikoista! Mutta kuinka veistoksesi pysyvät koossa?

NOORA: Liimaan ne puuliimalla kokoon.

ALFRED: Saatko myytyä teoksiasi?

NOORA: On niistä tullut paljon kyselyitä. Yleensä niistä parhaista, joista en itse oikein haluaisi luopua. Kiinnostusta on ollut Eurooppaa myöten.

ALFRED: Kuinka ulkomailla on saatu kuulla taideteoksistasi?

NOORA: Töitäni on esillä sosiaalisessa mediassa. Minut löytää hakusanalla ”taiteilija Noora Laitala”.

ALFRED: Täytyykin googlata sinut! Entä täällä Luovalla pajalla? Minkälaisia projekteja sinulla on ollut sen purkutaidetalon lisäksi?

NOORA: Nyt olen mukana uudessa Design-pajassa, siinä yhdistetään taidonnäytteitä monelta Mielen ry:n pajalta. Mennään vaikka käymään neuvotteluhuoneessa, se on meillä nyt työn alla. Puutyöpajalta on tulossa sinne puutaideteos ja sitten tulee myös viherseinä. Seinät on maalattu jokin aika sitten.

[Alfred töpsöttelee Nooran ja Elinan vanavedessä neuvotteluhuoneeseen.]

NOORA: Tavoitteena on luoda tänne rauhallinen tunnelma. Huoneen ongelma oli se, että täällä kaikui aika paljon. Sitä voidaan vähentää erilaisilla verhoratkaisuilla. Ikkunoihin on tulossa kasviaiheiset taideteokset papticista. Se on uusi Suomessa kehitetty orgaaninen materiaali, joka korvaa muovin.

ALFRED: Ymmärrän, ei siis plastic vaan paptic!

[Alfredin ja Elinan päivä kuluu rattoisasti Luovalla pajalla. Kotiin lähtiessä Alfred hyppää jälleen Elinan laukkuun.]

NOORA: Alfred muistuttaa aivan newyorkilaiskoiria. Siellä ei enää koiria päästetä metroon, elleivät ne ole kassissa. Ihmiset ovat alkaneet kuljettaa isojakin koiria sellaisissa suurissa Ikean kasseissa.

ALFRED [innoissaan]: Sittenhän tämän täytyy olla muodikas tapa matkustaa!