Alfred saa kuulla SunUrasta

22.07.2024

ALFRED [säntäilee ympäriinsä ja ulisee]: Tulkki! Mistä saamme tulkin?

ELINA: Mitä nyt Alfred? Mihin tarvitset tulkkia?

ALFRED: No se SunUra! Eikö se ole espanjalainen yritys? Perustettu Espanjassa?

ELINA: Ei hyvänen aika. Se on suomalainen yritys, perustettu Espoossa.

ALFRED [höristelee kysyvän näköisenä]: Hä?

ELINA: Se on perustettu ESPOOSSA. Annahan niin katson… Sinulla on vahatulpat korvissa, täytyy laittaa linimenttiä.

[Elina putsailee pehmoeläimen luppakorvia ja Alfred ravistelee päätään.]

ALFRED: Nyt mää kuulen hyvin taas. Sanoit siis, että Espoossa?

ELINA: Juu ja sen toimitusjohtaja Kimmo puhuu ihan suomea. Ei me tarvita tulkkia.

ALFRED: Sehän on hyvä. Hätäilin taas ihan suotta.

[Saavutaan Mielen ry:n toimistolle Åkerlundinkadulle. Linja-autossa Alfred on keskustellut vilkkaasti mummon kanssa, joka on menossa hammaslääkäriin. Elina on iloinen, kun Alfred kuulee jälleen normaalisti.]

KIMMO: Terve Alfred! Olen Kimmo, SunUran toimitusjohtaja. Sinulla oli kysymyksiä.

ALFRED: Joo, no lähinnä, että mikä yritys tää SunUra on?

KIMMO: Alun perin SunUra perustettiin Espoossa 2013 pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työllistämiseksi. Tarjoamme valmennus- ja työllistämispalveluja, pääasiassa ostopalveluina kunnille ja TE-toimistoille.

ALFRED: Mitä tekoa teillä on Mielen ry:n kanssa?

KIMMO: 2019 SunUra siirtyi Mielen ry:n omistukseen. Meillä oli yhteisiä työllisyysprojekteja ja sen seurauksena Mielen ry kiinnostui hankkimaan SunUran omistukseensa.

ALFRED: Onko teillä paljonkin asiakkaita?

KIMMO: Kyllä vain, viime vuonna meillä oli noin 2800 valmennettavaa ja tänä vuonna toiminta on jatkunut samassa laajuudessa.

ALFRED: Onko olemassa sellaista toivotonta tapausta, jolle mitään työpaikkaa ei löydy?

KIMMO: Toivottomia tapauksia ei ole. Noin puolet valmennettavistamme työllistyy kauttamme, pyrimme löytämään valmennettaville myös muita ratkaisuja yksilöllisesti, kuten että hän voi päästä esimerkiksi kuntoutukseen tai koulutukseen. Ihmisillä on erilaisia polkuja työelämään ja meillä he saavat yksilöllistä ohjausta eteenpäin.

ALFRED: Miten te SunUrassa löydätte niitä työpaikkoja?

KIMMO: Meillä on hyvät kontaktit eri yrityksiin. Teemme säännöllisesti puhelinkartoituksia siitä, minkälaisia rekrytointitarpeita eri yrityksillä on. Sillä tavalla löytyy sellaisia piilotyöpaikkoja.

ALFRED: Eli te soitatte jollekin työnantajalle ja ne rupeaa miettimään, että itse asiassa meillä olisikin työpaikka olemassa.

KIMMO: Juuri näin. Seuraamme aktiivisesti myös julkisessa haussa olevia työpaikkoja.

ALFRED: Entä jos ei olisikaan työllisyyspalvelujen asiakas, mutta olisi silti kiinnostunut uusista työkuvioista?

KIMMO: Me ollaan kokeiluluontoisesti avattu myös työssäkäyville ihmisille palvelu, jossa muutkin kuin työttömät työnhakijat voi saada valmennusta uuden työpaikan hakuun tai jos on vaikka kiinnostunut yrittäjyydestä.

ALFRED: Voisiko Elinan serkku esimerkiksi, joka on lähihoitaja, löytää teidän kautta uuden työpestin?

KIMMO: Juuri lähihoitajille ja sairaanhoitajille meillä SunUrassa on oma tytäryritys SunHoiva, jonka kautta voi saada sijaisuuden lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi hoiva-alalle. Kannattaa käydä katsomassa SunHoivan omia nettisivuja osoitteessa sunhoiva.fi niin saa siitä lisää tietoa. Haluamme olla vastuullinen ja eettinen toimija myös hoiva-alalla.

ALFRED: Entä jos työttömällä on mahdollisuus työllistyä valtion palkkatuella?

KIMMO: Sellaisissa tapauksissa autamme palkkatukeen oikeutettuja työnhakijoita löytämään sopivan työpaikan ja vastaavasti autamme yritystä palkkatuen hakemisessa. Palkkatuki on tarkoitettu edistämään haastavassa työmarkkinatilanteessa olevien ihmisten työllistymistä.

ALFRED: Entäs kun emäntäni Elina näki SunUran nettisivuilla, että teillä on myös jokin TyöSIB-projekti?

KIMMO: TyöSIB on Työ- ja elinkeinoministeriön tilaama tulosperusteinen työllistämisohjelma. Yli 2250 osallistujaa on jo työllistynyt ohjelman avulla. Hankkeen päätavoite on auttaa tuhansia pitkäaikaistyöttömiä työllistymään vuosien 2020 – 2025 aikana. Projekti on valtakunnallinen ja SunUra on mukana projektissa Uudellamaalla, Hämeessä ja Pirkanmaalla.

ALFRED: Sehän on hyvä. Olin vähän huolissani, kun viime aikoina julkisuudessa on puhuttu työllisyyspalvelujen heikentämisestä. Suomen hallituksella on jokin säästökampanja.

KIMMO: Aivan, joissakin palveluissa määrärahat pienenevät.

ALFRED: Eikö silloin ole vaarana, että työllisyystilanne heikkenee?

KIMMO: Kyllä, etenkin jos menoleikkausten myötä pitkäaikaistyöttömyys kasvaa. Sillä on laaja vaikutus työttömiin ja heidän perheisiinsä.

ALFRED: Toimitusjohtajan täytyy varmaan miettiä talousasioita aika paljonkin. Itse en ymmärrä sen kummemmin raha-asioita paitsi sen nyt mitä evääni maksavat. Oletkohan sinä talousmies? Minkälainen koulutus sinulla on?

KIMMO: Juu olen, minulla on rahoitus- ja laskentapuolen Tradenomi-tutkinto ja parhaillaan olen suorittamassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa liiketoiminnan kehittämisestä.

ALFRED: Entäs kun pitkäaikaistyöttömillä voi olla monenlaisia haasteita, esimerkiksi neuropsykologisella kirjolla. Ymmärretäänkö siellä SunUrassa tämmöisiä asioita?

KIMMO: Meillä on työyhteisössä monenlaista taustaa ihmisillä. Melkein kolmasosalla meidän työntekijöistä on omakohtaista kokemusta pitkäaikaistyöttömyydestä. Itsellänikin on ymmärrystä näitä neuropsykologisia haasteita kohtaan, sillä minulla on myös Nepsy-valmentajan koulutus.

ALFRED: Sehän on huojentavaa kuulla. Joskus kun esimerkiksi mielenterveyden haasteisiin liittyy semmoista stigmaa. Se on vähän sama asia kuin jos istuisin peppuni purukummin päälle ja sitä olisi tosi vaikea saada lähtemään. Stigma on yhteiskunnan ihmiseen tai pehmoeläimeen lyömä leima tavallaan. Niin olisi paha, jos työllisyyspalveluissa ei olisi mitään käsitystä semmoisista asioista.

KIMMO: Juuri sitä stigmaa vastaan yritämme taistella. Meillä SunUrassa on sama arvopohja kuin Mielen ry:lläkin ja itse koen, että mielenterveys on tosi tärkeä juttu. Sen takia olen halunnutkin tälle alalle töihin. Mielestäni on tärkeää tarjota työllistymismahdollisuuksia kaikille, koska työllä on niin iso merkitys ihmisen hyvinvoinnille.

ALFRED: Kiitos, kanssasi oli antoisaa keskustella. Tässä olikin kaikki kysymykseni.

ELINA [muistaa heti kun Kimmo on lähtenyt toimistolta]: Alfred, sinä unohdit kysyä, pääsetkö yhteiskuvaan Kimmon kanssa.

ALFRED: Ai joo, tosiaan, meidän täytyy pyytää hänet vielä takaisin.

[Kimmo on ehtinyt portaat alas mutta harppoo vetreästi kuin antilooppi askelmat takaisin neljänteen kerrokseen. Niinpä Alfred saa kaipaamansa kuvan.]

ALFRED [Elinalle]: Onnistuinko minä kuvassa yhtä hyvin kuin Kimmo?

ELINA: Juu, olette molemmat tosi valokuvauksellisia. Olithan aamulla kammannut turkkisi?

ALFRED: Totta kai. Vietin peilin edessä hyvän tovin. Huomasit kai, että vedin vatsaa sisään valokuvaa varten?

ELINA: Huomasin. Olet hieman kai hoikistunut. Oletko kuntoillut?

[Elina ja pehmoeläin lähtevät kotiinpäin. Alfred selostaa matkalla innoissaan vatsalihastreeneistään. Painonhallinnassa on silti omat haasteensa, kun rakastaa ruokaa niin paljon kuin Alfred.]