Alfred Luovalla Pajalla

03.06.2024

ELINA: Hei Paapi! Me tultiin Alfredin kanssa…

ALFRED [Kurottaa etukäpäliään Paapia kohti. Paapi ottaa Alfredin hetkeksi syliin.]

PAAPI: Hei Alfred!

ALFRED [Ujostelee]

ELINA: Alfred taitaa olla sinuun vähän ihastunut. [Alfredille:] Kysy nyt Paapilta niitä haastattelukysymyksiä, että saat blogiisi hänestä kunnollisen jutun.

ALFRED [Toljottaa edelleen Paapia silmät suurina eikä saa sanaa kuonostaan.]

ELINA: Alfred taisi nyt mykistyä ihastuksesta. Jos minä kyselen aluksi, kyllä se siitä varmaan tokenee. Mistä asti sinä Paapi olet ollut töissä täällä Luovalla Pajalla?

PAAPI: Vuodesta 2017.

ELINA: Miten sinä tulit tänne töihin?

PAAPI: Työskentelin Indonesiassa sukellusohjaajana ja aioin viipyä Suomessa vain vähän aikaa, kun minulle soitettiin työvoimatoimistosta, että täällä Mielen ry:n Luovalla Pajalla olisi minulle hommia työvalmentajana.

ALFRED [Havahtuu ja urahtaa ihmeissään:] Indonesiassa?

PAAPI: Niin. Minulla oli sellainen projekti, että halusin haastaa itseni. Pelkäsin vettä ja ahtaita paikkoja, joten kävin luolailukurssin, jossa uskaltauduin niin ahtaaseen luolaan että jäin sinne hetkeksi jumiin, ja sitten kävin sukellusohjaajan kurssin. Siinä oli kyse pelkojen kohtaamisesta. Enää vesi tai ahtaat paikat eivät pelota minua. Sukellusohjaajan kurssin myötä jäin Indonesiaan töihin.

ALFRED: Eikö sinun tee mieli palata sinne?

PAAPI: Kaipaan sieltä tiettyjä asioita, esimerkiksi ruokaa. Se oli hyvää ja terveellistä…

ALFRED: Joo, ymmärrän! Hyvää ruokaa…

PAAPI: …Mutta nykyisin koen itseni täysin tamperelaiseksi ja tulevaisuudelta toivon, että työ täällä pajalla jatkuu ja kehittyy.

ELINA: Minkälaisia muita tulevaisuudenhaaveita sinulla on?

PAAPI: Haluaisin ehtiä tehdä omaa taidetta.

ALFRED: Millaisia taideteoksia sinä teet?

PAAPI: Maalaan akryylimaaleilla abstraktia taidetta, vesiväreillä teen miniatyyripiirroksia ja savityöt, kuvanveisto, on oikeastaan kaikkein omin, mieleisin taidemuoto minulle.

ALFRED [Innoissaan:] Teetkö sinä savesta koirapatsaita? Voisin olla hyvä malli!

PAAPI: Minulla on omakin koira nimeltä Luumu, joka on corgin ja labradorinnoutajan sekoitus, sekä siamilainen kissa nimeltä Taateli.

ALFRED: Onko ne vaarallisia, meinaan pehmoeläimille?

PAAPI: Ei ollenkaan, Luumu ja Taateli on tosi kilttejä.

ALFRED: Mistä sinä saat inspiraation taideteoksiisi?

PAAPI: Täällä töissä asiakkaat ja kollegat inspiroivat minua. Sitten seuraan sosiaalisessa mediassa monien eri taiteilijoiden työskentelyä. Myös matkustaminen, esimerkiksi Lontoossa käynti antaa innoitusta taiteen tekemiseen.

ELINA: Kun olin täällä Luovalla Pajalla kuntouttavassa työtoiminnassa, oli muistaakseni puhetta, että olet joskus asunut Lontoossa.

PAAPI: Asuin lapsena kuusivuotiaasta kymmenen vanhaksi Lontoossa ja myöhemmin 19-vuotiaana opiskelin taidetta lontoolaisessa collegessa.

ALFRED: Niin sinun taiteellinen lahjakkuus huomattiin jo silloin, kun olit pieni?

PAAPI: Joo, maalasin jo neljän vanhana öljyväreillä.

ALFRED: Missä vaiheessa sinusta tuli tamperelainen?

PAAPI: Vuonna 1997 kun olin tekemässä täällä Tampereella teatteria. Rakensin Virgo-musikaaliin lavasteita.

ALFRED: Sinulla on sitten monipuolinen koulutus tähän Luovan Pajan työvalmentajan hommaan?

PAAPI: Jo ihan teini-ikäisenä piirtelin sarjakuvia Mikkelin sarjakuva-akatemiassa. Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa minusta tuli pienoismallien rakentaja ja Hämeen ammattikorkeakoulussa opiskelin ohjaustoimintaa ja vaatesuunnittelua.

ALFRED: Onko Luovalla Pajalla jotain erityisiä projekteja nyt kesällä 2024 tiedossa?

PAAPI: Meillä on jatkuvasti kaikkea mielenkiintoista suunnitteilla ja nyt tänä kesänä olemme mukana purkutaideprojektissa, jossa Voimakatu 11:een Ratinanrantaan entiseen toimistorakennukseen toteutetaan muutos.art -näyttely. Siinä on ympäristöteema eli sinne tulee taidetta, jossa tarkastellaan ihmisen ja luonnon suhdetta. Eläimet ja luonto on aina olleet sydäntäni lähellä. Luovan Pajan teemana näyttelyssä on kodittomat koirat.

ALFRED: Se on tosi tärkeä teema! Jokainen koira tarvitsee kodin. Olisi hienoa päästä sitten näkemään, millaista taidetta saatte sinne aikaan.

ELINA: Kuinkas, kun huomasin, että täällä Paapi sinulla on uudet pajaohjaajat. Viime kesänä oli Minna ja Kiia…

PAAPI: Nyt täällä Luovalla Pajalla on Teresa ja Saana ohjaamassa. Saana onkin tässä sopivasti paikalla. Haluatko Alfred haastatella häntä?

ALFRED: Hei Saana! Mistä asti olet ollut ohjaajana täällä?

SAANA: Aloitin maaliskuussa 2024.

ALFRED: Kuinka sinä tänne päädyit?

SAANA: Opiskelin Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kädentaitojen ohjaajaksi. Olin haaveillut uudesta ammatista pitempään. Nuorena musiikki oli minulle tärkeä harrastus mutta aikuisiällä minua rupesivat kädentaidot kiinnostamaan. Aiemmin työskentelin tarjoilijana. Opiskelujen myötä vaihdoin paikkakuntaa, sillä halusin Tampereelle.

ALFRED: Mistä olet kotoisin?

SAANA: Vietin lapsuuteni Ivalossa. Tein täällä Tampereellakin aluksi tarjoilijan töitä mutta oli hankalaa olla aina illat ja yöt töissä. Pajaohjaajan työ on mukavaa, kun se on päivätyötä.

ALFRED: Minkälaisia tulevaisuudenhaaveita sinulla on?

SAANA: Juuri se, että saisi tehdä näitä oman alan töitä kädentaitojen parissa ja olisi jonkinlainen tasapaino töiden ja vapaa-ajan välillä.

ALFRED: Mitä teet vapaa-ajalla?

SAANA: Olen kavereitten kanssa, harrastan cosplayta niin osallistun niihin tapahtumiin.

ALFRED: Mitä olet tykännyt täällä Luovalla Pajalla työskentelystä?

SAANA: On tosi kiva, että täällä pajalla oppii tuntemaan erilaisia ihmisiä ja erilaisia elämäntarinoita. Tämä työ sopii minulle hyvin, kun olen luonteeltani iloinen ja empaattinen. Alussa töissä tietysti vähän jännitti mutta Paapilta saa hyvin tukea niin olen kyllä viihtynyt tässä työssä.

ALFRED: Kiitos haastattelusta!

[Kotimatkalla]

ELINA: Mitäs nyt Alfred arvelit sinun ensimmäisistä haastatteluista? Pelkäsin aluksi, että pökerryt jännityksestä!

ALFRED: Se oli kumminkin tosi kivaa! On hienoa tavata noin luovia ihmisiä. Kunpa minäkin olisin luovempi pehmoeläin.

ELINA: Eikös me lainattu kirjastosta semmoinen kirja kuin Kaipaan luomisvoimaa. Opas luovempaan elämään. Sen on kirjoittanut Harriet Griffey. Mukava pikkukirja, jossa on paljon kuvia.

ALFRED: Joo mutta minä en vielä lukenut sitä. Mitä siinä puhutaan luovuudesta?

ELINA: Jotain semmoista, että utelias mieli on luovuuden perusta. Kannattaa tutkia ja kokeilla eri materiaaleja ja tekniikoita ja leikitellä ideoilla. Ei pidä pelätä virheitä ja tavoitella täydellisyyttä, sillä se on vain luovuuden esteenä. Taide on hyvä inspiraation lähde ja luovuutta edistää, jos tekee yhteistyötä muiden luovien ihmisten kanssa.

ALFRED: Sillä tavalla Luovalla Pajalla juuri kai toimitaan.

ELINA: Niin justiin, Alfred! Taiteen tekeminen itse ja kaikenlaiset kulttuurielämykset muutenkin on tosi hyödyllisiä mielen hyvinvoinnille. Syvennytään tähän aiheeseen vielä lisää myöhemmin. Sinun blogille voisi löytyä jonkinlainen kulttuurihyvinvoinnin teema. Ties miten kulturelli pehmoeläin sinusta vielä sukeutuu!