Alfred Pirkkalassa Saijan vieraana

10.06.2024

[Elina ja Alfred ovat matkalla Pirkkalaan Elinan autolla Viksulla. Elina ajaa ja Alfred on kartanlukijana.]

ALFRED: Nyt sinä emäpöllö käännyit väärässä risteyksessä! Sanoin, että Teboilin jälkeen vasta!

ELINA: Lakkaa ulisemasta, Alfred! Kiepautetaan tuossa ympäri.

ALFRED: Suupantie on tuolla. Et näköjään osaa noudattaa ajo-ohjeita. Piirsin kartan turhaan.

ELINA: Istuit tosiaan kulmat kurtussa piirtämässä karttaasi koko eilisillan. Arvostan kyllä vaivannäköäsi. Pysäköidään tähän, tässä saa auto olla näköjään tunnin parkkikiekolla.

ALFRED: Onko tämä nyt se Hyvän Mielen Keskus?

ELINA: Kyllä vaan. Tuossa onkin jo Saija, joka on täällä ohjaajana.

SAIJA: Hei Elina ja Alfred. Käykää sisään vain! Laitan meille kahvia ja teetä kiehumaan.

ALFRED: Kiitos! Tämähän on kuin pieni kahvila. Mitä kylttejä tuossa on seinällä: ”OSALLISUUS, TOIVO, ILO, UUDISTUMINEN”?

SAIJA: Ne on meidän tunnussanat täällä keskuksessa.

ALFRED: Ne liittyy varmaan siihen toipumisorientaatioon.

ELINA: Me ollaan Alfredin kanssa lueskeltu sellaista kirjaa kuin Toipumisorientaatio mielenterveystyössä. Sen on kirjoittanut Esa Nordling. Mielen ry:n toiminnan taustalla on tämmöinen…

ALFRED: Paradigma!

ELINA: Hyvä, Alfred! Olet näköjään oppinut uuden sanan. Mitäs se tarkoitti?

ALFRED: No en minä sitä enää muista.

ELINA: Olisiko se ”periaate”?

SAIJA: Niin, periaate. Toipumisorientaatio perustuu siihen, että ihmiset saavuttavat omien taitojensa ja kykyjensä kautta hyvinvointia. Esimerkiksi meidän asiakkaat täällä Hyvän Mielen Keskuksessa ja Mielen ry:llä muutenkin.

ALFRED: Milloin tällainen sana kuin ”toipumisorientaatio” keksittiin?

SAIJA: En osaa sanoa tarkkaa vuosilukua. Mielen ry:llä on kuitenkin toimittu tämän periaatteen mukaan jo ennen kuin sanaa ”toipumisorientaatio” käytettiin.

ALFRED: Olet henkilökunnan edustaja Mielen ry:n hallituksessa. Millaisten asioitten hyväksi olet vaikuttanut siellä?

SAIJA: Olen henkilöstön edustajana ehdottanut hallitukselle, että Mielen ry:lle tulisi työsuhdepyöräetu. Siitä ei ole vielä päätetty. Päätöksen tekee johtoryhmä.

ALFRED: Varmasti siitä on hyötyä niille, joilla on pitkät koivet. Minun töpötassuni eivät ylety polkimiin. Kuinka sinut valittiin Mielen ry:n hallitukseen?

SAIJA: Edeltäjäni hallituksessa eli Tuomo tiedusteli halukkuuttani tulla hänen tilalleen. Hänen edustuskautensa oli päättymässä eikä minulla ollut vastaehdokkaita.

ALFRED: Entä kuinka pitkään olet ollut töissä Mielen ry:llä?

SAIJA: Tulin jo vuonna 1996 Iideshovin työpajalle perustetulle tekstiiliosastolle töihin.

ALFRED: Millainen työpaikka se oli?

SAIJA: Se oli paikkana hyvin inspiroiva. Ompeluosaston toimintaa oltiin vasta käynnistämässä, se oli aivan unelmatyö, kun pystyi alusta asti suunnittelemaan, millaista toimintaa siellä voisi järjestää.

ALFRED: Kuulostaa kivalta. Se kävi sinulta kai helposti?

SAIJA: Välillä valmistettavien tuotteiden suunnittelu tuntui minusta haasteelliselta mutta sitten keksin ottaa asiakkaat mukaan suunnittelutyöhön. Pidimme palaverin kerran viikossa ja mietimme yhdessä, mitä taitoja heillä on ja mitä heidän kanssaan voi tehdä heidän vahvuuksiaan hyödyntäen. Piti ottaa myös huomioon, mitä materiaaleja kulloinkin oli käytössä.

ALFRED: Miten sait sen työpaikan?

SAIJA: Olin opiskellut Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ompelulinjalla artesaaniksi ja sen jälkeen yrittäjänä ollessani Tampereella ammattikoulussa kaavapiirtäjäksi ja -leikkaajaksi. Opettajani Hely Särelä oli sitä mieltä, että työ ompelupajalla sopisi minulle hyvin. Minulla ei tosin ollut kokemusta mielenterveystyöstä mutta olin avoimin mielin ja alasta kiinnostunut.

ALFRED: No miten sinä tänne Pirkkalaan olet päätynyt?

SAIJA: Nelikymppisenä opiskelin työn ohessa lähihoitajaksi. Opiskelujen loppusuoralla siirryin töihin Rasihoviin Pirkkalaan, se on tässä lähellä, ja sieltä tänne Hyvän Mielen Keskukseen päivätoiminnan ohjaajaksi.

ALFRED: Hieno juttu! Kuinka sinulla riitti energiaa opiskeluihin?

SAIJA: Olihan se haasteellista aikaa, opiskella aikuisiällä. Elin silloin tavallaan elämän ruuhkavuosia, kun lapseni olivat murrosikäisiä ja huolehdin samalla iäkkäästä isästäni. Siitä elämänvaiheesta on ollut myöhemmin työssä hyötyä, sillä opin ymmärtämään paremmin muita ihmisiä ja erilaisia elämäntilanteita.

ALFRED: Miten Rasihovi eroaa tästä Hyvän Mielen Keskuksesta?

SAIJA: Rasihovi on Mielen ry:n tukiasumisen yksikkö mutta meidän päivätoiminnan asiakkaat asuvat itsenäisesti omissa kodeissaan. Osa meidän asiakkaista on tosin asunut Rasihovissa ennen omaan kotiin muuttoa. Näin on syntynyt pitkiä asiakkuussuhteita, asiakkuus on voinut jatkua vaikkapa viisitoista vuotta.

ALFRED: Eli itsenäinen asuminen ei tarkoita, että pitäisi yksinään pärjätä maailmassa?

SAIJA: Ei toki. Täällä Hyvän Mielen Keskuksessa on asiakkaille tarjolla erilaista ryhmätoimintaa ja ohjaajat käyvät asiakkaiden kanssa tukikeskusteluja. Teemme myös kotikäyntejä.

ALFRED: Miten asiakkaat niihin suhtautuu?

SAIJA: Myönteisesti. Yleensä käymme kotikäynnillä kerran viikossa mutta tarvittaessa useammin. Käyntien sisältö riippuu asiakkaan tarpeista, mitä hän toivoo. Tukea voi saada vaikkapa kodinhoitoon tai terveydenhoitoon liittyen.

ALFRED: Eli yksilöllisesti räätälöidään kaikki palvelut?

SAIJA: Juuri näin.

ALFRED: Millaista päivätoimintaa täällä Hyvän mielen keskuksessa on?

SAIJA: Ryhmätoiminnassa on kahvi- ja teehetkiä aamupuuron tai kahvileipien kera ja samalla voi lukea päivän lehden tai paikallislehtiä. Teemme kävelyretkiä tässä lähimaastossa ja käymme tutustumassa paikallisiin palveluihin. Ollaan käyty esimerkiksi kirjastossa taidenäyttelyitä katsomassa. Kesällä voi pelata frisbee-golfia. Tämän kesän isoin retki on Ähtärin eläintarhaan.

ALFRED: Jee, pandakarhuja! Miten paljon väkeä täällä käy?

SAIJA: Perjantaisin on koolla suurin ryhmä, jossa on yksitoista henkeä. Täällä kokoontuvat ryhmät ovat miesvaltaisia mutta kerran viikossa on erikseen naisille suunnattu hyvän mielen ryhmä. Meillä on erilaisia keskusteluhetkiä ajankohtaisista tai hyvinvointiin ja arjen hallintaan liittyvistä teemoista. Sitten on tietovisailua ja toivemusiikin kuuntelua, kerran kuussa on ollut myös karaokelaulua. Olen silloin tällöin laulanut karaokea itsekin.

ALFRED [ulvahtaa:] Onko sinulla hyvä lauluääni?

SAIJA: Kyllä kai. Minulla oli bändi nuorempana, esitimme tanssimusiikkia. Ja täällä on asiakkaissa myös erittäin musikaalisia ihmisiä.

ELINA: Siinä Nordlingin kirjassa toipumisorientaatiosta oli, että musiikilla on mielialaa kohottava vaikutus. Etenkin jos kuuntelemansa musiikin saa valita itse. Minulla ei ole laulunääntä mutta Alfred ulvoo Tina Turnerin kappaleiden tahdissa, kun kuuntelen cd-levyjä.

SAIJA: Ehkä Alfred on musikaalinen. Musiikilla on kyky tuoda myös muistoja mieleen. Ollaankohan me oltu samassa Tina Turnerin konsertissa?

ALFRED: Ai Olympiastadionilla 1996? Elina jätti minut silloin kotiin. Olen vieläkin vähän harmissani siitä.

ELINA: Nuorena en jotenkin kehdannut liikkua pehmoeläimen seurassa julkisilla paikoilla toisin kuin nyt vanhempana. Nyt Alfredista on hyötyä esimerkiksi kartanlukijana.

ALFRED: No todellakin!

ELINA: Seuraavan kerran tulemme Pirkkalaan kuitenkin julkisilla liikennevälineillä.

SAIJA: Niin, tänne on onneksi hyvät liikenneyhteydet ja lyhyt matka Tampereelta. Täältä ei silti erikseen tarvitse lähteä kauemmas, Pirkkalasta löytyy kaikki tarpeellinen.

ALFRED: Niin, kun on kerran Hyvän Mielen Keskus omasta takaa.