Alfred juttelee Koiratehtaan taiteilijoiden kanssa

20.08.2024

[Elina ja Alfred käyvät purkutaidetalolla. Enää Alfred ei tule melankoliseksi Koiratehtaalla vaan nuuskii innoissaan paikkoja. Koirat näyttävät vain lisääntyneen sitten viime näkemän. Parivaljakko siirtyy Mielen ry:n Luovalle pajalle juttelemaan kokemuksestaan Paapin ja Koiratehtaan taiteilijoiden kanssa.]

ALFRED: Kuinkas, kun sinne Koiratehtaalle oli tullut pentuja monta kopallista? Ne ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.

PAAPI: On hauskaa, että Koiratehdas tavallaan ”räjähti” käsiin. Sen oli tarkoituskin olla interaktiivinen taideprojekti niin että yleisö pääsee askartelemaan sinne lisää koiria.

ALFRED: Montako taiteilijaa sitä oli tekemässä?

PAAPI: Yhteensä viisi taiteilijaa täältä Mielen ry:n Luovalta pajalta. Tässä ovatkin nyt paikalla Noora ja Brian.

ALFRED: Te teitte sitä aika pitkään vai?

PAAPI: Pari kuukautta.

NOORA: Se hektinen vaihe, kun näyttelyä koottiin, kesti viikon verran.

BRIAN: Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin taidenäyttelyä tekemässä. Oli mukava auttaa taideteoksemme rakentamisessa.

ALFRED: No miten Luova paja pääsi mukaan sinne?

PAAPI: Muutos.art-purkutaideprojektiin tuli satoja hakemuksia ja Mielen ry:ltä sinne pääsi meidän lisäksemme toinenkin paja toteuttamaan omaa taideteostaan.

NOORA: Niin, ihan julkisen haun kautta siihen haettiin ja tuntui ihan lottovoitolta, että juuri meidät valittiin.

PAAPI: Eikä mitään suhteita tai semmoisia käytetty vaan haettiin samalta viivalta kuin muutkin.

ALFRED: Miten te keksitte idean Koiratehtaaseen?

PAAPI: Tämän vuoden teemana purkutaidetalolla oli ympäristö ja kierrätys. Ideat syntyivät sen pohjalta.

NOORA: Yhdessä Paapin kanssa me ideoitiin. Tämä aihe tuntui todella innostavalta ja inspiroivalta.

ALFRED: Siinä on aiheena siis rescue-koirat?

NOORA [rutistaa käsipaperin]: Semmoinen rescue-koira on tavallaan pois heitetty niin kuin tämä käytetty käsipaperi tässä. Hylätty. Ne ovat saaneet elämässään kolhuja. Tätä rutattua paperiakaan ei saa enää sileäksi.

ALFRED: Ymmärsinkö oikein idean, että se taideteos on koko ajan tekeillä? Tavallaan se ei tule valmiiksi koskaan?

PAAPI: Aivan kuten kadulla koirat lisääntyvät kuin liukuhihnalta, jos niitä ei steriloida, niin samoin meidän Koiratehtaalla koirat lisääntyvät sitä mukaa, kun yleisö niitä askartelee.

ALFRED: Mitä materiaalia siinä käytetään? Tuliko se projekti kalliiksi?

NOORA: Ne koirat on tehty kierrätysmateriaalista. Samalla tavalla rescue-koira on ikään kuin kierrätetty koira.

PAAPI: Itse materiaalit ei maksaneet Mielen ry:lle mitään, ainoat ostokset oli kuumaliimapistooli ja vieraskirja, eli kulut oli alle 20 euroa.

NOORA: Täältä Mielen ry:n pakkaamolta me saatiin kierrätysmateriaalia ja lisäksi sieltä purkutaidetalolta ja myös muilta taiteilijoilta saatiin heille ylimääräisiä juttuja.

PAAPI: Pakkaamon ylijäämämateriaalia on käytetty siellä valtavasti, ainakin kuusi kuutiometriä. Maalit ja teipit ja sen sellaiset saatiin purkutaidetalolta. Tampereen Teatterin lavastamosta saatiin kierrätettyä styroksia heidän Taru Sormusten Herrasta -produktiostaan.

NOORA: Lisäksi käytettiin Martelan pimennysverhoja, kun Koiratehtaalle tehtiin puita. Purkutalolla oli sellaisia sähkötolppia, jotka me päällystettiin kankaalla, niin saatiin ne puut sinne.

ALFRED: Kuulostaa mielenkiintoiselta! Oletteko saaneet siitä mitään palautetta? Tiedättekö, onko siellä käynyt paljon väkeä?

PAAPI: Koiratehdas on ollut supersuosittu vaikka sitä ei varsinaisesti ole mainostettu. Ensimmäinen vieraskirjakin täyttyi pikavauhtia. Sana kiiri ja ihmiset kyselivät jo ala-aulassa, missä siellä se koiratehdas on. Se on ollut etenkin lapsiperheiden suosiossa vaikka onkin tarkoitettu kaikille.

BRIAN: Meidän taideteoksella on käsittääkseni ollut iso vaikutus ihmisiin. Muutkin purkutaidetalon teokset ovat olleet hienoja mutta on vaikea arvioida, miten yleisö on kokenut ne. Koiratehtaalla vaikutus on näkynyt juuri siinä, että se on interaktiivinen eli näyttelyssä kävijät ovat voineet antaa oman panoksensa.

ALFRED: Lapset siis ovat innostuneet asiasta?

PAAPI: Kyllä. Se juuri, että siellä voi askarrella, on vetänyt lapsiperheitä puoleensa.

BRIAN: Muistan itse lapsuudestani, kuinka tylsää taidenäyttelyissä oli, koska esineisiin ei saanut koskea. Koiratehdas suhtautuu taiteeseen eri tavalla. Lapsi ei tylsisty, kun saa itse askarrella uuden koiran näyttelytilaan.

ALFRED: Minäkin piirsin jo ensimmäisellä kerralla kuvani sinne koirien onnelaan. Tuntui kivalta, että sain sillä tavalla lisätä oman puumerkkini.

BRIAN: Onnela on aivan täyttynyt pienistä koirapiirroksista. Olisi mukavaa, jos näin olisi useammin, että yleisö pääsee vaikuttamaan taideteoksen kokonaisuuteen.

PAAPI: Koiratehdas ei ole toivoa vailla, sillä siellä tosiaan on myös se koirien onnela ja osa kodittomista koirista on saanut kodin.

ALFRED: Sittenhän tästä projektista on ollut apua kodittomille koirille.

NOORA: Joo, auttaminen on helpompaa kuin ihmiset luuleekaan. Lisäksi koirat on sellainen vetoava aihe, niitä tekeekin mieli auttaa.

PAAPI: Yksi toipumisorientaation periaatteista on, että auttamalla muita autat itseäsi. Tässä projektissa taiteilijat ovat saaneet kokea, että he tekevät hyvää.

ALFRED: Niin mikä taho niitä rescue-koiria tänne Suomeen tuo?

PAAPI: Luova paja tekee yhteistyötä Toivon Kajo ry:n kanssa, joka tuo Romaniasta koiria tänne. Yhdistykselle voi lahjoittaa rahaa tai sieltä voi adoptoida koiran. Meidän taiteilijoilla ei ole mahdollisuutta auttaa rahaa lahjoittamalla mutta tällä Koiratehdas-taideteoksella olemme toivottavasti saaneet lisää näkyvyyttä tälle toiminnalle.

BRIAN: Minunkin mielestäni oli tärkeää, että saimme tällä taideteoksella kiinnitettyä ihmisten huomion rescue-koiriin ja tiedostamaan tilanteen sekä sen, että asian auttamiseksi voi tehdä jotakin.

NOORA: Pyrimme juuri siihen, että näyttelykokemus herättelisi yleisöä.

ALFRED: Minulle tuli ensimmäisellä käyntikerralla Koiratehtaalla vähän sellainen melankolinen olo.

NOORA: Taiteen tarkoitus mielestäni onkin juuri herättää tunteita yleisössä, puhutella heitä. Eli jos siellä koki pientä alakuloa, se ei välttämättä ollut huono asia.

PAAPI: Koiran ahdistus sellaisessa koiratarhassa on käsin kosketeltavaa, joten on hyvä, jos myös yleisö huomasi sen.

ALFRED: En voi sanoa olevani mikään kokenut taidenäyttelyissä kävijä. Mutta taiteen sanoma ei ihan aina avaudu minulle. Silloin tunnen oloni todella tyhmäksi.

PAAPI: Pahimmillaan taide on todella elitististä eli se menee yli yleisön ymmärryksen. Koiratehdas ei pyrkinyt olemaan sellainen. Se on installaatio, johon on tarkoituskin päästä sisään.

NOORA: Niin, koiratehtaalle voi tulla matalalla kynnyksellä eikä tarvinnut pinnistellä ymmärtääkseen taidetta.

PAAPI: Mielestäni taideteos, jolla on merkitys ja sanoma, sopii hyvin Mielen ry:n arvoihin. Toivon, että Luovan pajan taideteokset tulevinakin vuosina ovat samalla tavoin kantaaottavia.

ALFRED: Huomasin, että yleisön joukossa oli myös koiria.

PAAPI: Kyllä vain. Muutos.art-purkutaidetalolle on saanut tulla lemmikkinsä kanssa näyttelyä katsomaan.

NOORA: Niin, siellä on tarkoituksella oikeiden koirien hajuja. Näyttelyyn tutustuva koira on saanut elämyksen nuuskiessaan esimerkiksi leluja, joita Toivon Kajo ry on lahjoittanut taideteostamme varten.

ALFRED: Entä mitkä teidän tunnelmat on nyt, kun näyttely syksyllä puretaan?

NOORA: Minä olen huojentunut siitä, koska se onnistui yli odotusten ja se kuitenkin tiedettiin alusta lähtien, että se kestää vain tämän kesän.

PAAPI: Meille oli suuri kunnia, että pääsimme purkutaidetaloprojektiin mukaan. Olemme siitä tosi kiitollisia ja ylpeitä. Haluan kiittää Mielen ry:n esihenkilöitä, että he antoivat Luovalle pajalle luvan lähteä mukaan näin isoon projektiin, sekä tietysti Luovan pajan taiteilijoita siitä, että he toteuttivat Koiratehtaan näin hienolla tavalla.

BRIAN: Oli mukavaa, että taideteostamme kohtasi näin valtava menestys, joka oli helppo nähdä jo siitä, miten nopeasti ensimmäinen vieraskirja täyttyi.

NOORA: Koiratehdas onnistui niin hyvin, että uskon Luovan pajan tulevaisuudessakin pääsevän vastaaviin projekteihin mukaan.