Alfred innostuu metsäretkeilystä

22.11.2024

ELINA: Hyvän näköisiä leipiä, Alfred!

ALFRED: Älä koske niihin! Siinä on meidän eväät. Pakkaan ne kohta eväskoriin.

ELINA: Eväät? Olemmeko lähdössä jonnekin?

ALFRED: Joo. Sen piti olla yllätys. Sitten kun saat työt tehtyä, lähdemme metsäretkelle.

ELINA: Ai. En jaksaisi mihinkään pitkälle. Kohta tulee hämärä.

ALFRED: Ihan tuohon lähimetsään vain. Silmät kyllä sopeutuvat hämärään ja ota toki taskulamppu mukaan. Minulla on hyvä hämäränäkö, koska olen suden sukulainen.

ELINA: Ehkä sitten jotain istuinalustojakin pitää ottaa mukaan. Emme kai syö eväitä seisaallamme?

ALFRED: Pakkasin jo istuinalustat. Tämä on tavallaan meidän tavallinen iltakävelymme mutta eväitten kanssa. Se tekee siitä erityistä.

ELINA [silmäilee kirjoja Alfredin työpöydällä]: Olet näköjään oikein perehtynyt tähän metsäretkeilyn teemaan. Mirja Nylander, Metsäkellintä; Marko Leppänen ja Adela Pajunen, Suomalainen metsäkylpy; Sirpa Arvonen, Metsämieli. Oliko nämä hyviä?

ALFRED: Sain niistä paljon ajateltavaa. Toivottavasti sinäkin luet ne. Jutellaan niistä enemmän sitten metsäretkellä.

[Elina työskentelee ahkerasti tietokoneella. Sitten kun työt on tehty, hän tarttuu Alfredin pakkaamaan eväskoriin. Siellä on kuumaa teetä termospullossa, kalaleipiä, hunajapurkki sekä kaurakeksejä. Lähdetään matkaan. Hetken kuluttua Elina ja Alfred istuvat katselemassa hämärtyvää järvenrantamaisemaa ja siemailevat teetä mukeista. Alfred laittaa teehensä paljon hunajaa. Ensimmäiset tähdet syttyvät taivaalle.]

ELINA: On harmi, ettei täällä ole nuotiopaikkaa.

ALFRED: Jaa niin kuin siellä Mielenreitillä Hervannassa?

ELINA: Suolijärvellä niin. Sinulle taisi se Yhteinen metsä -tapahtuma syyskuussa olla mieleen jäävä kokemus?

ALFRED: Oli kyllä. Minulla oli pieni suklaalevy nuotiopaikalla eväänä.

ELINA: Maltoit säästää herkkusi sinne. Osoitit luonteenlujuutta! Oliko se Mielenreitti liian raskas sinulle taivaltaa?

ALFRED: Ei ollenkaan, eväistä sai energiaa. Sinä autoit minua siellä yläpolulla eteenpäin, kun väsyin kapuamiseen. Ja mehän pysähdeltiin välillä, luettiin kaikki ne kokemustarinat ja katseltiin kuvia.

ELINA: Niin, meillä ei ollut kiirettä. Retkeily kun ei ole urheilusuoritus vaan tarkoitus on nautiskella patikoinnista. Järvenrantaa myötäilevällä esteettömällä osuudella jaksoit mainiosti taaperrella omin tassuin.

ALFRED: Joo, se maisema oli hyvin kaunis, erilainen kuin täällä, ja aurinko paistoi.

ELINA: Välillä ripsautti myös vähän vettä mutta puit kiltisti sadetakin päällesi. Et taida mielelläsi käyttää sitä?

ALFRED: Se on hiostava. Onneksi sade loppui pian. Toinen juttu, mikä vähän harmitti, oli että mietiskelykuvioiden rakentaminen oli peruuntunut.

ELINA: Niin, sairaustapauksen vuoksi. Ehkäpä ensi syksynä… Mökillä kyllä pääsit rakentamaan oman pienen kuvion. Oli mukava katsella, miten hääräilit pihassa etsimässä risuja ja käpyjä.

ALFRED: Melkein palasivat pentuajat mieleen, se oli vähän kuin leikkimistä. Tuuli oli pudottanut pihlajanmarjoja maahan ja asettelin niitä mandalaan. Ne sopivat siihen nätisti.

ELINA: Laitoit siihen myös pienet viisarit. Siitä tulikin vuosikello.

ALFRED: Ne viisarit osoittivat vuoden kymmenettä kuukautta eli lokakuuta. Heitin viisarit kumminkin loppu viimein menemään. Sitten tuli vielä lintu, joka söi ne marjat.

ELINA: Se taisi olla mustarastas. Marjat katosivat aina, kun lisäsit niitä. Mutta tuollainen luonnossa askarreltu kuvio on ilman muuta väliaikainen.

ALFRED: Joo, ymmärsin jo sitä tehdessäni, ettei se mikään pysyvä taideteos tule olemaan. Siinä Leppäsen ja Pajusen kirjassa Suomalainen metsäkylpy kerrotaan, että metsässä leikkiminen on erityisen hyväksi. Vereen erittyy silloin dopamiinia, joka edistää mielenvirkeyttä.

ELINA: Mielenkiintoista, Alfred! Kerro toki lisää.

ALFRED: No ainakin se kehittää myös luovuutta. Monet nisäkkäät, kalat ja linnutkin leikkivät. Sellainen yhteyden vaaliminen luontokappaleisiin, kuten nyt tähän mustarastaaseen, lisää myös oksitosiinin eritystä. Se on hormoni, joka vähentää stressiä ja ahdistusta sekä lievittää kipuja.

ELINA: Luonnossa liikkumisella on tutkitusti paljon hyvinvointivaikutuksia. Esimerkiksi unen laatu paranee, samoin myönteinen ajattelu elpyy. Katselin UKK instituutin sivuilta luontoliikunnan hyötyjä. Henkinen hyvinvointi on sitä parempi, mitä useammin luonnossa liikkuu. Lisäksi tuollainen metsäpolku kuten Mielenreitti ja etenkin se vaativampi yläpolku parantaa liikkeenhallintaa, sillä se asettaa haasteita tasapainolle ja ketteryydelle.

ALFRED: Epäilemättä näin on!

ELINA: Siitä vuosikellosta, jonka askartelit mökillä, tuli mieleen Katri Syvärisen puhe siellä Suolijärven Yhteinen metsä -tapahtumassa. Hän puhui syklisyydestä ja siitä, miten talvi vuodenaikana jo kutsuu meitä hidastamaan tahtia ja vähän lepäämään. Oletko katsellut Katrin nettisivuja? En tiedä, onko hän paljasjalkainen hervantalainen…

ALFRED: Ei, kyllä hänellä oli kengät jalassa. Minulla on paljaat tassut.

ELINA: Se on sellainen kielikuva. Paljasjalkainen hervantalainen tarkoittaa, että on siellä syntynyt.

ALFRED: Monet kyllä syntyvät keskussairaalassa.

ELINA: Krääh! Aioin sanoa, että Katri Syvärinen sopi sen takia hyvin puhujaksi Yhteinen metsä -tapahtumaan, koska hän on pitkään asunut Hervannassa ja tuntee Suolijärven metsät kuin omat taskunsa.

ALFRED: Minunkin mielestäni puhe oli kiinnostava. Sait sieltä tapahtumasta myös kotiin viemisiksi yrttivihdan, jonka olit itse Ahlmanin opiskelijoiden kojulla askarrellut.

ELINA: Siitä tulikin mökkisaunaan hyvät aromit. Pesin itseäni sillä vihtavedellä ja taisin tuoksua oikealta yrttikylpijältä. Pitää ensi kesänä kokeilla oman yrttivihdan tekoa mökillä! Jalkakylpyyn voisi yrttejä myös laittaa. Joskus minulla on ollutkin ratamonlehtiä jalkahauteessa. Ratamon uskotaan parantavan haavoja ja mustelmia. Huomasin, että sillä oli myös todella rentouttava vaikutus.

ALFRED: Minäkin voisin kokeilla liottaa tassujani ratamovedessä. Anturat ovat kovilla, kun kävelee paljain tassuin.

ELINA: Kohta meidän on jo lähdettävä täältä metsästä kotiinpäin. Yöpuulle. Oli kumminkin mukava idea sinulta, että otimme eväät mukaan ja tulimme retkelle. Ehkä tulemme toistekin!

ALFRED: Joo, siinä Sirpa Arvosen Metsämieli-kirjassa on paljon vinkkejä metsäretkeilyyn liittyen. Retkelle kannattaa lähteä esimerkiksi sateiseen tai lumiseen metsään. Tai voi keskittyä metsän tuoksuihin tai omien tunteittensa tuulettamiseen metsässä. Tai jos on onnistunut jossakin asiassa hyvin, siitäkin voi iloita metsässä.

ELINA: Sinulla oli kolmaskin metsäaiheinen kirja… Metsäkellintä, niinkö se oli? Kellitäänkö siinä sammalmättäällä vai miten?

ALFRED: Se on Mirja Nylanderin kirjoittama. Ei se kelliminen sitä tarkoita. Parasta, että luet teoksen itse. Siinä on kuvattu erilaisia hengitystekniikoita, joita voi harjoittaa metsässä. Voi hengittää esimerkiksi talven valkoisuutta, taivaan sinisyyttä tai puitten vihreyttä. On myös erikoinen puuhengitys, jossa hartiat ja pää nojataan puuhun ja hengitetään ikään kuin yhtenä luontokappaleena puun kanssa.

ELINA: Onko se jonkinlaista meditaatiota? Sitähän voisi kokeilla.

ALFRED: Siihenkin on siinä Metsäkellintä-kirjassa tarkka ohjeistus. Tavoitteena on syvällisemmän yhteyden löytäminen metsän kanssa. Siinä on esitelty muitakin hauskoja vinkkejä, esimerkiksi takaperinkävely. Mitenköhän se mahtaisi meiltä onnistua?

ELINA: Ehkä sitten, kun on enemmän päivänvaloa.

ALFRED: Metsässä voisi myös ulvoa vähän esi-isieni susien tapaan. [Laittaa etukäpälänsä suun eteen.] Minua taitaa ulvottaa tälläkin hetkellä!

ELINA: Ulvaise vain, Alfred! Ties vaikka pääsisimme uutissivustojen otsikoihin. Ulvotaan yhdessä!