Aistiyliherkän joulu

18.12.2024

Joulu on monelle stressaavaa aikaa, koska silloin toimimme eri tavalla kuin yleensä. Tehdään jouluostoksia, siivotaan huushollia ties millä tuoksuvilla tehoaineilla, kutsutaan vieraita, kyläillään ja sukuloidaan. Pieni ennakointi on siis paikallaan. Miten tekisi joulusta mukavan juhlapyhän jokaiselle?

Joulurauhaa, nyt kaikkialla soi!

Jo joulukaupoilla liikkuessa sekä kahviloissa ja ravintoloissa törmää väistämättä jouluiseen musiikkiin. Musiikiton ostoksilla tai kahvilla käynti voisikin olla valttikorttina joissakin liikkeissä, etenkin kun kolmasosa suomalaisista kärsii kuuloyliherkkyydestä. Toisaalta jouluostokset voisi suorittaa myös syys-lokakuussa, jolloin kauppias ei vielä ole vääntänyt Petteri Punakuonoa soimaan.

Joulustressiä pahentaa, jos on taipumusta aistiyliherkkyyteen tai kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Vastaavasti stressaantunut olo myös saa aistiyliherkän reagoimaan ärsykkeisiin tavallista ärtyisämmin. Hyperakusiassa aivot ja keskushermosto reagoivat koviin ääniin poikkeavalla tavalla. Kovat äänet saattavat aiheuttaa paniikkia ja pakokauhua etenkin pitkään jatkuessaan ja silloin, kun niihin ei itse voi vaikuttaa.

Oma kuuloyliherkkyyden lajinsa on misofonia, jossa läheisten aiheuttamat äänet kuten kröhiminen, maiskuttaminen, ryystäminen ynnä muut ”luonnolliset äänet” koetaan perin ärsyttäviksi. Joulupöydässä on monta maiskuttajaa, joten tilanne voi kärjistyä. Kuuloyliherkkä ei tahallaan heittäydy hankalaksi muttei vika toisaalta ole muissa joulun viettäjissäkään.

Meluisaa joulua!

Melulle altistuminen saattaa aiheuttaa pahojakin stressireaktioita. Korvat kun tarvitsevat lepoa. Perhejoulua vietettäessä iloinen yhdessäolo saattaa sisältää musiikin kuuntelua, television pauhaamista, humalaisten jankkaamista tai muuta kovaäänistä puheensorinaa ja älylaitteiden jatkuvaa piippausta. Tämä käy helposti ääniyliherkän hermoille.

Joulunvietossa ovat tietysti mukana myös suvun pienimmät, suloiset pikku vesselit. Jos joku tädeistä tai sedistä ei ole tottunut pikkulapsiin, hänen joulutunnelmaansa ei kohota se, että nykylapsilla on tapana puhua kimakalla äänellä huutamalla asia kuin asia. Toinen ei ehkä huomaa pikku Matin joululahjaksi saamassa räikässä mitään erikoista, kun taas kuuloyliherkkä kuulee sen kilometrin päästäkin. Ja jos meno yltyy riidaksi ja poruksi asti, joulu on ainakin hetkeksi pilalla.

Kannattaakin miettiä, voisiko osan sukulaisista tavata jo ennen joulua tai joulun jälkeen. Jos kokoonnutaan isommalla porukalla yhteiseen joulunviettoon, pitää huolehtia myös siitä, että kaikille löytyy tarvittaessa omaa tilaa ja mahdollisuus rauhoittumiseen. Ei tarvitse pahastua, jos joku porukasta lähtee pienelle kävelyretkelle itsekseen. Kylki kyljessä ei kaiken aikaa ole hyvä kyhjötellä.

Setä vähän taputtelee

Sinänsä iloinen jälleennäkeminen voi saada ikäviä piirteitä tavallaan ihan pienistäkin asioista. Joku voi tupata tervehtiessä melkein syliin. Onpa ystävälliseksi tarkoitettuna eleenä jopa rintojani taputeltu… Pahempi juttu vielä, jos innokkaan läpsyttelijän henki haisee konjakille, valkosipulille tai haju/partavettä on tullut lotrattua hyppysellistä enemmän. Tuttavallinen koskettelu ei välttämättä vastapuolesta tunnu miellyttävältä mutta sitä ei aina kehtaa kieltääkään.

Oma lukunsa ovat epämukavat juhlavat vaatteet. Vaatiiko oikeasti jokin taho, että jouluna on pukeuduttava ahdistaviin mekkosiin ja kolttusiin ja miesoletetuille kravatit kaulaan? Eikö tehdä tänä vuonna poikkeus ja sonnustauduta mukavaan, tavalliseen vaateparteen? Ja jos paikalla on pikkulapsia, jotka takuuvarmasti sottaavat syödessään, pitääkö joulupöytään välttämättä kattaa se kaikkein arvokkain liina ja sitten itkeä tihruttaa, kun ”tämä tahra ei lähde varmaan koskaan!”

Haisevaa joulua

Välkkyvät monenkirjavat sesonkivalot voivat aiheuttaa joulunviettäjälle pahimmillaan migreenin. Sama vaikutus voi olla voimakkailla tuoksuilla. Pahaa oloa ei välttämättä ymmärretä yhdistää mausteiden ja joulukukkien tuoksumylläkkään. Tuoksuyliherkkyyskin vaivaa jotakuinkin kolmasosaa suomalaisista. Osaa jopa heidän tietämättään!

Itse olen valitettavasti yliherkkä joulukuuselle. Eihän se parvekkeella näytä yhtä hyvältä kuin sisällä. Muovinen kuusikin näyttää lähinnä… no, muoviselta! Jonkinlainen ratkaisu olisi ottaa antihistamiini ja sinnitellä sen avulla joulun yli. Kuusen ei tarvitse prameilla koristeissaan Nuutin-päivään asti.

Joulukukkien kanssa saa myös olla tarkkana. Niitähän moni kyläilijä tuo tuliaisiksi. Amaryllis on yleensä hyvin siedetty joulukukka ja sopii minullekin. Kaikki muut kukkivat kukat poikkeuksetta aiheuttavat joka jouluisen nuhan. Voisihan joulutervehdyksenä tuoda myös viherkasvin, jossa kukkia ei ole. Tai miksipä joulun kukka-asetelmat eivät voisi olla silkistä tai paperista askarreltuja?

Syö omalla vastuulla…

Jouluruuat ovat asia erikseen. Jokainen allerginen tietää, miten ikävät seuraukset on sillä, jos sortuu maistelemaan sen seitsemää sorttia sen kunniaksi, että on joulu. Eikä hyvältä tunnu sekään, että joutuu syömistä välttelemään tai sitä jotenkin rajoittamaan, kun muut seurueesta ahtavat silmät säihkyen napansa täyteen.

Monesta erikoisesta juhlaruuasta on vaikea edes päätellä, mitä ne mahtavat sisältää. Voisiko se olla kirjoitettuna johonkin ylös? ”Amalia-tädin leipomassa piirakassa on kananmunia ja vehnäjauhoja ja manteleita ja hasselpähkinää ja…” Gluteenittomia jouluruokia ainakin olisi hyvä olla kattauksessa mukana. Isommassa joukossa voi olla mukana myös heitä, joiden ruokavalioon vaikuttavat eettiset seikat. Otetaanko esimerkiksi planetaarista ruokavaliota noudattavia jouluna huomioon?

Olisi hyvä miettiä ajoissa etukäteen, ketkä kaikki yhteiseen joulupöytään istuvat ja mitä rajoituksia kenelläkin syömisensä suhteen on. Ruokarauha ja kehorauha koskee myös joulun aikaa. Isäntäväki ei pahastune, jos tällä kerralla ehdottaisikin nyyttikestijoulua. Itse kukin toisi niitä ruokalajeja, joita varmuudella pystyy syömään.

Kirjoittaja
Elina
Mielen ry:n viestintä