Alfred tutustuu turvallisemman tilan periaatteisiin

11.11.2024

ALFRED [rummuttaa keittiössä teräskattilaa lusikalla ja laulaa]: Poij-jaat kansan urhokkaan…

ELINA [vihaisena]: Mikä maailmanlopun meininki täällä on meneillään? Mitä puuhaat, pehmoeläin?

ALFRED: Sori! Harjoittelen yhtä musiikkiesitystä varten.

ELINA: Työpäivän jälkeen, Alfred. En pysty yhtään keskittymään metelöinniltäsi.

ALFRED: En hoksannut, että aloitit jo työskentelyn. Mitä sinulla on siinä?

ELINA: Nämä ovat Mielen ry:n turvallisemman tilan periaatteet. Ilmeisesti ne ovat nyt valmistuneet ja julkaistaan tänä syksynä. Toimistolla näitä on pohdittu käsittääkseni melkein vuoden päivät.

ALFRED: Sanoitko turvallisemman tilan?

ELINA: Sillä sanalla tähdätään kaiketi siihen, että Mielen ry:n tilat ovat olleet turvalliset jo entuudestaan, mutta nyt niistä halutaan tehdä entistäkin turvallisemmat.

ALFRED: Tarvitaanko sellaisia periaatteita sitten? Meinaan, jos tilat olivat jo turvalliset?

ELINA: Aika monessa paikassa on jo laadittu tällainen ohjenuora päivittäiselle toiminnalle. Ettei kenenkään tarvitsisi tuntea mielipahaa ja ahdistusta muiden sanojen tai tekojen tähden. Se perustuu siihen, että Suomen lain mukaan kaikki ovat yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia riippumatta esimerkiksi iästä, etnisestä alkuperästä tai sukupuoli-identiteetistä. Ketään ei saa syrjiä sen perusteella, millainen hän on.

ALFRED: Kuulostaa ihan loogiselta. Mitä niihin periaatteisiin sisältyy?

ELINA: Ainakin tämmöinen, että Mielen ry:n toimintaan osallistutaan päihteettömänä.

ALFRED: Minä en ole ikinä edes maistanut väkeviä.

ELINA: Alkoholin tarjoaminen pehmoeläimelle on uskoakseni laissa kiellettyäkin. Sinun elimistösi ei pysty käsittelemään alkoholia, joten tulisit siitä ihan hirveän kipeäksi. Se on tavallaan myrkyllistä.

ALFRED: Miksi ihmiset sitä käyttää?

ELINA: Siihen voi joskus olla sosiaalista painetta, etenkin nuorilla ihmisillä. Ei tarvitse mennä kuin Kalevantien toiselle puolelle yliopistolle. Akateemisiin iltatilaisuuksiin liittyy joskus tai aika useinkin ”sivistynyt” alkoholinkäyttö. Sen koommin kun sain tutkintoni valmiiksi, en ole välittänyt sellaisesta juhlimisesta. Ja kun tuttavatkin tietävät tämän, ei minulle edes tarjota. Siinä mielessä tämä Mielen ry on tosi hyvä työpaikka, omaa raittiutta ei tarvitse selitellä mitenkään.

ALFRED: Mitä ne muut periaatteet on?

ELINA: Yksi liittyy valokuvaamiseen. Toisista ei saisi räpsiä valokuvia tai julkaista niitä ilman lupaa.

ALFRED: Joo, mää olen aina kysynyt luvan, jos haluan blogiini jostakusta valokuvan. Osa on kieltäytynytkin ja se on ihan okei.

ELINA: Minulla kun on sitä kasvosokeuden vikaa, niin otan mielelläni valokuvia. On mukava katsoa kuvista, miltä joku ihminen ”oikeasti” näyttää. On hankalaa muistella ihmistä, jonka ulkonäköä ei kunnolla muista. Joutuu turvautumaan mielikuvitukseen.

ALFRED: Joittenkin mielestä se kuvaustilanne voi olla aika ahdistava. Mutta itse poseeraan mielelläni.

ELINA: Se on totta, joskus sysit kyynärpäilläsi itsellesi tilaa, että pääset kuvassa eturiviin.

ALFRED: Siksi vain, kun olen näin pieni. Ei minua takarivistä kukaan erota. Mutta en minäkään aina välitä tulla kuvatuksi. Etenkään jos olen syömässä ja minulla on suu täynnä ruokaa.

ELINA: Yksi näistä turvallisemman tilan periaatteista liittyy juuri keho- ja ruokarauhaan. Ruokailun kuuluisi olla iloinen hetki päivässä. On sanottava Alfred, että sinulla on ikävä tapa napsia omalla haarukallasi herkkupaloja minun lautaseltani.

ALFRED: Anteeksi! En ole huomannut, että teen niin. Yritän jatkossa hillitä itseni. Sinä puolestasi tuputat minulle aina kasviksia.

ELINA: Olen vain huolehtinut, että söisit monipuolisesti ja terveellisesti. Koetan olla puuttumatta siihen, mitä ja miten paljon otat lautasellesi.

ALFRED: Siinäkö ne periaatteet oli jo kaikki?

ELINA: Näitä on aika paljon, täytyy varmaankin ajatuksen kanssa lukea ne useampaan kertaan. Tämä ehkä liittyy sinuun, kun kirjoitat sitä blogiasi. Joudut kyselemään paljon asioita haastateltaviltasi, ehkä arkaluonteisiakin juttuja. Onko kyseisen tiedon saaminen aidosti tärkeää? Toivoisin Alfred, ettet nuuski asioita pelkkää uteliaisuuttasi vaan että se oikeasti palvelee ylevämpiä tiedonvälitykseen liittyviä periaatteita.

ALFRED: Ymmärrän, mitä tarkoitat. Haluan vain tosi innokkaasti päästä sisälle haastateltavan omaan kokemusmaailmaan. Ja he ovat saaneet lukea blogin ensimmäisen version sekä tehdä siihen halutessaan muutoksia. Yleensä haastateltavat osaavat vastata hyvin diplomaattisesti.

ELINA: Niin, he ovat olleet tosi fiksuja. Ja sinä olet hyvä kuuntelija. Täällä on mainittukin tällainen periaate, että pyrimme kuuntelemaan, kun ihminen itse kertoo itsestään. Kaikilla on oikeus omaan itsemäärittelyyn.

ALFRED: Entä jos ei tiedä, millainen oikeastaan on?

ELINA: Niin, se on postmodernissa maailmassa oikeastaan yleinen pulma. Tiedämmekö todella, keitä olemme? Identiteettihän voi vaihdella tilanteen mukaan. On ammatti-identiteetti ja siviiliminä. Kotona tai vapaa-ajan harrastuksissa olemme toisenlaisia kuin työpaikalla. Nuorena minulla oli välillä lyhyet hiukset ja silloin oli ärsyttävää huomata, että joidenkin ihmisten mielestä naisella kuuluu olla pitkä tukka.

ALFRED: Niin, se on tosiaan hullunkurinen ajatus, että turkin tai hiusten pituus jotenkin määrittelisi pehmoeläimen tai ihmisen sukupuolen.

ELINA: Enhän tehnyt sinulle Alfred vääryyttä, kun aikoinaan määrittelin sinut urokseksi? Sinussa on aika vahvat maskuliiniset piirteet.

ALFRED: Kiitos kysymästä, koen itsekin olevani urospuolinen pehmoeläin. Se ei silti estä minua tekemästä joitakin feminiinisiksi koettuja juttuja. Voin hyvin esimerkiksi leipoa pullaa.

ELINA: Oletkin siinä tosi hyvä! Seuraavat käsitteet turvallisemman tilan periaatteissa vaikuttavat tosi tärkeiltä siihen toipumisorientaatioon liittyen: toipumisrauha ja toipumispolku.

ALFRED: Olettaisin, että ne liittyvät joihinkin tosi ikäviin kokemuksiin.

ELINA: Kriiseihin, niin. Kun ei ole itse kokenut vastaavaa tai vaikka olisikin, ei silti voi mennä määräilemään, miten toisen ihmisen pitäisi käyttäytyä esimerkiksi suuren surun hetkellä. Semmoiset asiat ottavat oman aikansa ja tapahtuvat yksilöllisesti. Tietysti olisi hyvä, jos pystyisi olemaan aidosti läsnä ja tukemaan toista hänen toipumispolullaan, jonkinlaisena kanssakulkijana.

ALFRED: Niin sellaisena vertaistukena. Mielen Avoimessa Opistossa on juuri sellaista toimintaa. Mielestäni nämä turvallisemman tilan periaatteet on ihan hyvät. Kuuluvat ikään kuin hyviin käytöstapoihin. Että ollaan ymmärtäväisiä ja huomaavaisia toisiamme kohtaan ja puhutaan nätisti toisillemme. Ja selän takanakin puhuttaisiin hyvää toisistamme.

ELINA: Ymmärsit sen ihan oikein, Alfred. Ja jos joskus huomataan, että vahingossa tuli sanottua ikävästi tai toimittua hölmösti, niin sitten pyydämme anteeksi.

ALFRED: Joskus on vaikeaa antaa anteeksi, jos on pahoittanut mielensä tosi pahasti.

ELINA: Silloin minä ainakin yritän pohtia henkilön motiivia. Oliko teko tahallinen vai pelkkää ajattelemattomuutta? Äsken esimerkiksi, kun rummutit keittiössä kattilaa. Et varmaankaan muistanut, että minulla on erityisherkkä kuulo. Kovat äänet aiheuttavat minulle fyysistä kipua.

ALFRED: Joo, se tapahtui vahingossa. On vaikea muistaa semmoista, mikä ei itseä vaivaa lainkaan. Olen tosi pahoillani!

ELINA: Anteeksipyyntösi on hyväksytty. Tulehan, niin halitaan!

[Pehmoeläin on aina mielellään valmiina halattavaksi. Mukava työrauha vallitsee jälleen Elinan ja Alfredin etätyöpisteellä.]