Ruokarauha ja kehorauha
21.10.2024
En tiedä paljonko painan. Olen punninnut itseni viimeksi kahdeksan vuotta sitten. Vuosi sitten kesällä monet tutut kertoivat, että olin paljon laihtunut. Sen huomasi myös valokuvista ja väljistä vaatteista. Terveellinen syöminen on minulle tärkeää mutta syön herkkujakin kohtuuden rajoissa. Liikunnassa minulle merkitsevät painonhallintaa enemmän ulkoilusta saatu hyvä mieli ja se, että käveleminen pitää selän kunnossa. Mökillä saa mukavaa hyötyliikuntaa, kun kantaa vesiämpäreitä ja halkoja.
Joskus toki huomaa, että joku toinen ihminen on ali- tai ylipainoisen näköinen. Toisinaan on myös aihetta huoleen. Taannoin eräs ystäväni sairasti syöpää ja lopetti syömisen. Syöpähoidot pilasivat ruokahalun. Kaikki ruoka maistui hänen mielestään pahalta. Hänelle yritin sanoa, että pitää syödä, jos haluaa elää. Aluksi laihtuminen oli hänen mielestään oikeastaan hyvä asia. Vihdoinkin hän laihtuu! Vuosien pienen ylipainoisuuden jälkeen kaikki kauniit leningit mahtuivat jälleen päälle. Hän kuoli viisi vuotta sitten ja muistan häntä melkein joka päivä.
Ruokarauha
Otin ystäväni syömättömyyden puheeksi, koska olin hänestä aidosti huolissani. Ruuasta ja syömisestä puhuttaessa on kuitenkin tarpeen olla hienotunteinen. Pöytäseuralaisille ei pidä esitelmöidä eri ruokien kalorimääristä tai siitä, mitkä liikuntamuodot auttavat polttamaan kalorit pois. Ruuasta saa energiaa elämiseen ja hyvään oloon eikä lupaa syömiselle tarvitse lunastaa menemällä hikilenkille ennen tai jälkeen aterian.
Ihanteet
Ystävälleni kuten niin monelle suomalaisnaiselle oli pienestä pitäen iskostettu ajatus, että laiha on lihavaa jotenkin nätimpi tai parempi ihminen. Nyky-yhteiskunta syyllistyy siinä pahimman luokan aivopesuun. Niissä yhteisöissä, joissa ruokaa on niukasti saatavilla, kauneusihanteet ovat päinvastaiset: porukan johtaja lähisukulaisineen on ainoa hyvin syönyt ja muitten julkisen ihailun kohteena. Pohjoiskorealaisista varmasti kenellekään ei tulisi mieleen arvostella Kimiä ylipainosta.
Keskiverto vartalo
Suomalainen 30 vuotta täyttänyt keskivertonainen on 163 cm pitkä ja painaa 73 kiloa, miehillä vastaavat lukemat ovat 177 cm ja 87 kiloa. Lihakset painavat rasvakudosta enemmän. Urheilullinen 73-kiloinen nainen tai 87-kiloinen mies ei välttämättä ole ylipainoinen. Ylipainosta ei ole haittaa, jos ihminen on muuten terve. Suomalaisista naisista 28 % on lihavia, miehistä 26 %. Kävely on yleisin liikkumisen muoto sekä naisilla että miehillä.
Kehopositiivisuus
Kehopositiivisuus tarkoittaa sitä, että painosta riippumatta jokaisella on oikeus syödä mitä haluaa. Toisten syömisiä ei tarvitse tarkkailla saati kommentoida. Ylipainoisillakin on oikeus käydä kuntosalilla tai harrastaa mitä liikuntalajia hyvänsä ja saada siitä iloa ja hyvinvointia. Säännöllisestä liikunnasta on ylipainoisille hyötyä, sillä se parantaa rasvakudoksen laatua. Personal trainerinkaan ei tarvitse olla langanlaiha vaan hän saa olla ihan tavallisen näköinen. Tällä on positiivinen vaikutus. Hänen asiakkaakseen uskaltavat normipullukat ihmisetkin tulla.
Ulkonäköpaineet
Käsitykset siitä, miltä naisen tai miehen vartalon tulisi näyttää, ovat vaihdelleet historian saatossa. Hyvin harva on näitä kuvitteellisia ihannemuotteja pystynyt muistuttamaan. Joskus ihanteen tavoittelu on pitänyt tehdä jopa oman terveyden kustannuksella. Ihmisiin liitetään heidän ulkonäkönsä perusteella ominaisuuksia, joihin painolla ei ole mitään yhteyttä. Laiha ihminen ei ole sen älykkäämpi tai ahkerampi kuin lihavakaan. Ulkonäköpaineista on enemmän haittaa mielen hyvinvoinnille kuin ylipainosta.
Nykymaailmassa tuntuu kelpaavan vain täydellisyys vaikka jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Ruoka ja syöminen eivät määritä ihmistä tai ihmisarvoa. Painonpudotukseen ei ole oikotietä pikadieeteistä, sillä elimistö vain siirtyy säästöliekille ja laihtuminen pysähtyy kuin seinään. Mitä nopeammin painoa pudottaa, sen varmemmin kilot tulevat takaisin. Siksi kannattaa laihduttamisen sijaan keskittyä terveellisiin ja säännöllisiin elämäntapoihin ja siihen, että syöminen, liikunta, uni, terveys ja ihmissuhteet ovat tasapainossa.
Syömishäiriöt
Syömishäiriössä ei niinkään ole kyse ihmisen painosta vaan mielestä, siitä miten hän suhtautuu ruokaan, syömiseen ja itseensä. Syömishäiriöille on tyypillistä, että ihminen on tyytymätön omaan kehoonsa ja ajattelee, ettei kelpaa sellaisena kuin on. Syömishäiriö saattaa olla keino käsitellä ahdistavia tunteita. Syömishäiriöön liittyy usein pakonomainen liikunnan harrastaminen. Urheilijat altistuvat syömishäiriölle useammin kuin muut.
Nautinto
Oman ja muiden painon tarkkailun sijaan kannattaa keskittyä itsensä hyväksymiseen, elämänhallintaan ja elämästä nauttimiseen. Liikunnan ei tarvitse olla pakollista suorittamista eikä syömisen ikävää pakkopullaa. Ruokailusta on lupa nauttia! Kannattaa hakeutua niiden ihmisten seuraan, jotka saavat olon tuntumaan hyvältä, eikä sellaisten jotka saavat olosi epämukavaksi. Voimme suhtautua armollisesti sekä omaan kehoomme ja syömiseemme että muihin ihmisiin ja heidän ruokailutottumuksiinsa.
Planetaarinen ruokavalio
Ravintola Kulmassa, kahvila Paulikissa ja Iideshovin toimintakeskuksessa vietetään planetaarisen ruuan viikkoa 21.-25.10. Planetaarinen ruokavalio vähentää ruuantuotannon ilmastokuormitusta suosimalla kasvispainotteista lautasmallia, jossa erityisesti punaista lihaa ja juustoja syödään harkitusti. Mistään ruokalajista ei kuitenkaan tarvitse luopua kokonaan.
Kirjoittaja:
Elina, Mielen ry:n viestintä
Lähteet
https://haku.yle.fi/?page=1&query=kehopositiivisuus
Kohtaamisopas (2018) Syömishäiriöliitto
https://stat.fi/tup/poimintoja-tilastovuodesta/kansainvalinen-naistenpaiva.html
https://stat.fi/tup/poimintoja-tilastovuodesta/kansainvalinen-miestenpaiva.html
Raisa Omaheimo kertoo, mitä kehorauha tarkoittaa
Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017.
Years of endurance exercise training remodel abdominal subcutaneous adipose tissue in adults with overweight or obesity (2024) osoitteessa https://nature.com
