Alfred juttelee kulttuurisesta osallisuudesta Päivin kanssa

12.07.2024

ELINA: Miltä nyt tuntuu Alfred, kun kävit elämäsi ensimmäisen kerran taidenäyttelyssä?

ALFRED: Niin siellä Ratinanrannassa Muutos.art-purkutaidetalolla? Olihan se kokonaisuus tosi hieno.

ELINA: Siellä yhdessä salissa oli Mielen ry:n Luovan Pajan toteuttama taideinstallaatio ”Koiratehdas”, jossa käsitellään ihmisen vieraantunutta luontosuhdetta katukoirien näkökulmasta. Viivyit sen äärellä melko pitkään.

ALFRED: Joo, se kuvaa ihmisen vieraantunutta luontosuhdetta katukoirien näkökulmasta. Se oli mielestäni huippukiinnostava ja tosi hieno. Minulle tuli silti hiukan melankkoolinen olo. Kaikki koirat kun eivät ole yhtä onnekkaita kuin minä.

ELINA: Tarkoitat melankoliaa? Minun olisi pitänyt ottaa herkkyytesi paremmin huomioon. Kais tiedät, että olet minulle todella tärkeä?

ALFRED: Joo. Asia vain jäi mietityttämään.

ELINA: Mitäs sanoisit, jos käytäisiin erikoistekniikoiden ja kudonnan pajalla juttelemassa Päivin kanssa?

ALFRED: Ai sen Päivin, joka teki opinnäytetyön kulttuurisesta osallisuudesta? Mehän luettiin se keväällä. Se oli tosi mielenkiintoinen.

ELINA: Häntä juuri tarkoitan. Päivin opinnäytetyöstä käy selkeästi ilmi, että kulttuurinen osallisuus on tärkeä juttu sen takia, että se vaikuttaa myönteisesti ihmisen toiminta- ja työkykyyn sekä työllisyyteen.

ALFRED: Luultavasti vaikutus on sama myös meillä pehmoeläimillä. Kysellään Päiviltä asiasta lisää.

[Elina ja Alfred saapuvat pajalle Kalevantien vanhaan leipomorakennukseen. Alfredia jännittää aina hieman, minkä näköistä ihmistä ollaan menossa tapaamaan. Päivi vaikuttaa kuitenkin oikein kiltiltä ja Alfred rohkaistuu kyselemään häneltä kulttuurisesta osallisuudesta.]

ALFRED: Tiedätkö Päivi, kun sain taidenäyttelyssä melankolian. Mikä siihen auttaisi?

PÄIVI: Olisi tosi hyvä, jos voisit jutella kokemuksestasi jonkun kanssa. Kulttuurivertainen voisi olla avuksi siinä.

ELINA: Minäkin voin koettaa piristää Alfredia. Ajattelin, että kotiin päästyämme hemmottelen sitä hieman. Se pääsee istuskelemaan pesusoikkoon lämpimään veteen ja leikkimään keltaisen kylpyankkansa kanssa. Alfred nauttii myös siitä, kun kylvyn jälkeen föönaan sen turkkia kuivaksi.

PÄIVI: Kuulostaa mukavalta. Meilläkin on kotona pehmoeläimiä.

ALFRED: Käytit pehmoeläimiä apuna myös opinnäytetyösi tekemisessä, silloin kun ryhmänne ensi kertaa kokoontui. Onko olemassa oikein tutkimusta siitä, millainen pehmoeläinten vaikutus sosiaalisissa tilanteissa on?

PÄIVI: Lemmikkieläimistä on enemmän tutkimusta kuin pehmoeläimistä mutta leikin vaikutuksista työhyvinvointiin on olemassa tutkimustietoa. Leikkiminen edistää luovuutta ja empatiakykyä, joten pehmoeläinten kanssa toimiminen tekee hyvää myös aikuisille. Pehmoeläimistä oli apua ryhmän ensimmäisessä tapaamisessa, koska sellaiset pehmoeläimet kuin sinä Alfred ”pehmentävät” vuorovaikutustilanteita. Toivoin pehmojen vähentävän ryhmäläisten jännittämistä ja vaikuttavan myönteisesti osallistujien tunteidensäätelytaitoihin.

ALFRED: Kuulostaa tosi hienolta! Mistähän kulttuurivertaisia mahtaa löytää?

PÄIVI: Mielen Avoimella Opistolla on oma Whatsapp-ryhmä kulttuurikavereille, jotka ovat Kaikukortin haltijoita. En kylläkään tiedä, onko siellä mukana pehmoeläimiä.

ALFRED: Syntyikö se sinun opinnäytetyön ansiosta?

PÄIVI: En tiedä, liittyykö Whatsapp-ryhmä opinnäytetyöhöni. Mielen Avoimessa Opistossa toimii useita erilaisia vertaisryhmiä, joissa hyödynnetään taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia. Opinnäytetyötä varten kokoamassani ryhmässä kylläkin korostui se, että museoon mennessä kaveri on hyvä olla olemassa, sillä käynti voi olla pelottava tai jännittävä.

ALFRED: Luin Mielen Avoimen Opiston esitteestä, että siellä kokoontuu kulttuuriryhmä, jossa kulttuuria harrastetaan yhdessä, tutustutaan eri kulttuurikohteisiin lähellä ja kauempanakin. Se kai perustettiin tämän sinun opinnäytetyön johdosta?

PÄIVI: En osaa sanoa. Vuonna 2022 toimin Mielen Avoimessa Opistossa vertaisohjaajana. Ideoin sekä toteutin siellä työparin kanssa kulttuurihyvinvointiryhmän, jonka nimi oli Löytöretki luovuuteen. Olisiko tämä ryhmä sitten inspiroinut muiden taide- ja kulttuuriryhmien toimintaa, sitä on vaikea tietää.

ALFRED: Kävitkö kokemusasiantuntijakoulutuksen?

PÄIVI: Kävin. Minulle taide ja kulttuuri on ollut tärkeä selviytymiskeino haasteellisissa elämäntilanteissa. Siksi käytän omaa taidetta apuna kokemustarinani kertomisessa.

ALFRED: Tämä opinnäytetyösi kulttuurisesta osallisuudesta syntyi myös haasteellisissa olosuhteissa. Kuvailet siinä, että se oli alun perin tarkoitus tehdä parityönä mutta parisi keskeytti. Miten sait toteutettua ison projektin yksin?

PÄIVI: Koin, että opinnäytetyöni aihe oli tosi tärkeä ja tein sen sisulla yksin. Sain tukea moniammatillisesta työyhteisöstä työpajoilla. Lisäksi minulla oli Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa hyvä ohjaaja, jolta sain tukea. Hän neuvoi rajaamaan aihetta reilusti ja sainkin sen sitten onnistumaan, erilaisena kuin aluksi oli suunniteltu mutta kuitenkin.

ALFRED: Joo, mielestäni työsi rajaus oli hyvin onnistunut. Onko kunnilla ollut jo ensimmäisen pehmoeläimen ajoista asti tavoitteena asukkaiden kulttuurisen hyvinvoinnin vaaliminen?

PÄIVI: Itse asiassa se on melko uusi asia, vasta vuodesta 2019 lähtien kunnilla on ollut lakisääteinen velvollisuus järjestää toimintaa, joka tukee asukkaiden kulttuurista osallisuutta.

ELINA: Kunnat ovat varmaankin ennen sitä tukeneet kulttuuria vapaaehtoispohjalta.

ALFRED: Opinnäytetyössäsi sinulla oli monia ehdotuksia sille, miten kulttuurista osallisuutta voitaisiin lisätä. Ehdotit esimerkiksi, että asiakkaat Mielen ry:n eri työpajoilta voisivat osallistua Kaikukortin kehittämiseen.

PÄIVI: Tämä on osin toteutumassa. Osa pajalaisista oli mukana Kaikukortti-raadin asiantuntijatilaisuudessa Metsossa huhtikuussa 2024. Tilaisuuden työpaja tuotti tärkeää aineistoa tämän syksyn Kaikukortti-raatitoiminnan kehittämiselle. Toivon, että mahdollisimman moni työpajojen asiakas saisi tiedon Kaikukortti-raadista ja pääsisi osallistumaan siihen syyskuussa.

ALFRED: Kuulostaa hienolta! Yksi ideoistasi oli, että työpajojen asiakkaille voisi luoda asiakasprofiilit, niin että käyntejä taide- ja kulttuurikohteisiin olisi helpompi suunnitella asiakaslähtöisesti.

PÄIVI: Tässä asiassa on otettava tietosuoja huomioon eli pajoilla kävijöitä ei saa pystyä tunnistamaan niistä profiileista. Taidetta ja luovuutta voisi hyödyntää tässäkin: työpajojen asiakkaiden profiilit voisivat olla eläinprofiileja! Empatiaa herättäviä pehmoeläinprofiileja!

ALFRED: Kannatan ideaa! Minulla voisi olla villin erämaasuden profiili.

ELINA: Alfred! Pysyhän ruodussa. Kotikoiran rooli on ihan kunnioitettava.

ALFRED: No joo. Kuinkas, ehdotit myös, että pajoille perustettaisiin koordinaattorin toimi, joka suunnittelisi näitä taide- ja kulttuurivierailuja.

PÄIVI: Valitettavasti tällaista kulttuurikoordinaattoria ei vielä ole saatu. Se olisi tärkeä toimi juuri viestinnän kannalta. Kun tällaista retkeä taide- ja kulttuurikohteeseen suunnitellaan, siitä olisi hyvä tiedottaa jo kuukausi etukäteen, että ihmisillä olisi mahdollisuus miettiä osallistumistaan ja käsitellä vaikkapa ohjaajan kanssa huolia ja unelmia, joita retkeen liittyy.

ALFRED: Olisikin sitten tosi harmi, jos retkeä olisi ehtinyt jo odottaa ja sitten joutuisi perumaan osallistumisensa sairastumisen tai jonkin toisen menon vuoksi.

PÄIVI: Sen vuoksi olisi hyvä, jos sama retki voitaisiin toteuttaa jonkin ajan kuluttua uudelleen.

ALFRED: Millainen sitten olisi ihanteellinen retki?

PÄIVI: Retki pitää suunnitella sellaiseksi, että sinne kaikki pääsevät mukaan, sinne on helppo mennä ja palvelu on ystävällistä.

ELINA: Kohteessa olisi ainakin oltava hyvät wc-tilat, muuten Alfred saattaa salaa käydä nostamassa johonkin nurkkaan takatassuaan.

ALFRED: Enhän minä nyt sellaista tee!

PÄIVI: Kunnon wc-tilojen puuttuminen rajaisi kohteen pois suunnitelmista. Retkelle lähdön esteet ovat fyysisiä ja sosiaalisia. Esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko vaikeuttaa sellaisissa kohteissa käyntiä, jotka ovat kovin ruuhkaisia tai jonne joutuu ruuhkabussilla menemään. Fyysisiä esteitä ovat vaikeakulkuiset portaat ja ahtaat käytävät.

ALFRED: Kuinkas se Kaikukortin käyttö? Mietin vain, oudoksutaanko minua sen takia kun olen pehmoeläin.

PÄIVI: Toivottavasti ei! Juuri Kaikukortin käyttäjät ansaitsevat erityisen hyvää kohtelua taide- ja kulttuurikohteissa vieraillessaan. Jos pehmoeläimelle on myönnetty Kaikukortti, hän on tervetullut käyttämään samoja palveluja kuin muutkin kaikukorttilaiset.

ALFRED: Kiitos, oli todella antoisaa keskustella kanssasi. Nyt minulla on jo vähän kiire kotiin, Elina lupasi minulle kylpyhetken ja föönausta.