Elina ja Alfred

27.05.2024

ELINA: Alfred, olet saanut työpaikan! Alat tienata oman koiranmurkinan ruokakuppiisi!

ALFRED: Työpaikan? Millaisen?

ELINA: Mielen ry:ltä. Alat kirjoittaa blogia!

ALFRED: Mutta enhän minä tiedä mitään kodin elektroniikasta! Etkö muista, että pelkään pölynimuria?

ELINA: Alfred, ei! Kyse ei ole siitä yrityksestä, Mielestä, joka valmistaa pesukoneita ja pölynimureita! Mielen ry on yleishyödyllinen yhteiskunnallinen yhdistys Tampereen seudulla. Se tuottaa palveluita mielenterveyden häiriöistä ja riippuvuuksista toipuville.

ALFRED: Jaa, no sitten on eri asia. En tosin tiedä siitäkään Mielen ry:stä juuri mitään.

ELINA: Muistatkos, kun kävin viime vuonna ja sitä edellisenä Luovalla pajalla maalaamassa? Se on Mielen ry:n työttömille suunnattua toimintaa.

ALFRED: Ne kaikki maalaukset, joita rahtasit kotiin? Joita nyt on kaikki seinät väärällään?

ELINA: Nimenomaan! Pajalla on ohjaajana Paapi, jota voisit haastatella blogia varten. Hän on tosi mielenkiintoinen ja taiteellinen henkilö.

ALFRED: Mahdankohan osata haastatella…

ELINA: Haastattele kokeeksi ensin minua. Kysy jotakin!

ALFRED: Jaa tähän tyyliin: Kuka sää olet?

ELINA: Hyvä Alfred! Olen Elina Martikainen.

ALFRED: Mitä koulua sinä oot käynyt?

ELINA: Ihan tässä Mielen ry:n lähellä Kalevantiellä on Tampereen yliopisto. Minusta tuli siellä filosofian tohtori.

ALFRED: Tohtori? Meinaatko, että lääkäri? Jos minulla on pää kipeä, saanko sinulta reseptin?

ELINA: Filosofian tohtori on eri asia. En opiskellut lääketiedettä.

ALFRED: Opiskelitko sinä sitten filosofiaa?

ELINA: En sitäkään vaan historiaa ja Suomen kirjallisuutta. Olen historiantutkija. Tein väitöskirjan siitä, miten suomalaiset kaunokirjailijat 1900-luvulla kirjoittivat sodasta. Minulla oli semmoinen teoria, että kaunokirjailijakin tavallaan on historiankirjoittaja, vaikka hänen teoksensa on fiktiota.

ALFRED: Tutkitko sinä kaikki ne vuodet yliopistolla semmoista pelkästään?

ELINA: Ennen väitöskirjaa tein lisensiaattitutkielman sellaisesta asevelipoliitikosta kuin Yrjö Silo. Tampereella vaikutti aseveliakseli, joka sodan jälkeen perusti tänne ensin kesäyliopiston ja sitten yliopiston, keskussairaalan, Pirkanmaan liiton ja monia muita tarpeellisia juttuja… Jopa Näsinneula ja Särkänniemi, missä sinä Alfred pienenä ajelit possujunassa, on aseveliakselin perustama.

ALFRED: Entäs sen väitöskirjan jälkeen?

ELINA: Silloin tuntui, etten jaksa enää mitään isompaa tutkimusta ruveta tekemään. Ennen korona-aikaa olin pariin otteeseen töissä Lastenkirjainstituutissa. Toteutin esimerkiksi lukemiskyselyn siitä, miten lapset ja nuoret lukevat kirjoja. Esittele nyt sinäkin Alfred itsesi!

ALFRED: Olen Alfred. Voiko mun ammattina olla pehmoeläin?

ELINA: Kyllä varmaan. Vai mikä muukaan…

ALFRED: OLEN ALFRED…

ELINA: Niin, sanoit sen jo.

ALFRED: …PEHMOELÄIN!

ELINA: Ok, olet pehmoeläin! Sinun pepussa on vieläkin kiinni tuotelappu, jossa lukee, että sinut on valmistettu Koreassa. Löysin sinut Aholaidalta, kun olin kahden vanha. Silloin elettiin 70-luvun loppua. Tartuin sinuun niin tukevasti kiinni, että äidin oli pakko ostaa sinut.

ALFRED: Kertoisit vielä siitä pajasta! Keitä muita siellä on töissä kuin Paapi?

ELINA: Mielen ry:llä on töissä aika paljonkin ihmisiä. Pajalla on esimerkiksi yksilövalmentajia, joiden kanssa voi jutella. Minun valmentajana oli semmoinen Paula. Hän on psykologi. Tapaat hänetkin varmaan!

ALFRED: Mistä sinä hänen kanssaan juttelit?

ELINA: No niitä itsemurhajuttuja.

ALFRED: Mitä! Ihan hirveetä! Meinasitko sinä kaivaa täytteet itsestäsi pihalle vai miten?

ELINA: Höpsö, ihmisillä ei ole täytteitä niin kuin sinulla.

ALFRED: Sinä et ole ennen puhunut tällaisesta mitään.

ELINA: Yritin minä puhua, mutta Paula oli ensimmäinen, joka kuunteli minua.

ALFRED: No onko sinulla vielä semmoisia ajatuksia?

ELINA: Ei. Paulan kanssa jutteleminen auttoi. Se palautti elämänhaluni. Lupasin hänelle, ettei minun vuoksi tarvitse pelätä tai olla huolissaan. Juteltiin me hänen kanssaan monista muistakin asioista.

ALFRED: Niin kuin millaisista?

ELINA: Kerroin Paulalle esimerkiksi siitä, kun minulla oli pari vuotta sitten selkä niin kipeä, että pyörryin ja löin hampaani.

ALFRED: Joo, mää muistan! Olit tosi koominen, kun makasit pää ämpärissä kylppärin lattialla.

ELINA: Paula huolehti, että kävin lääkärissä ja sain lähetteen fysioterapeutille. Selkä on nyt tullut kuntoon! Sitten oli hänen kanssaan puhetta siitä Asperger-diagnoosista.

ALFRED: Jaa niin mikäs se oli?

ELINA: Se on autismin kirjon häiriö. Sain sen diagnoosin keväällä 2016.

ALFRED: Niin silloin kun kävit sillä psykiatrilla?

ELINA: Se oli neuropsykiatri. Autismin taustalla on neurologiset syyt. Muistatko silloin, kun mulla puhkesi umpilisäke mutten vaikuttanut oikeastaan kipeältä vaikka maha oli täynnä mätää ja piti työntää dreeni mahan läpi, että saatiin mut pelastettua? Autismi vaikuttaa kivun kokemiseen ja silloin ei välttämättä saa lääkärin apua. Jos ei vaikuta edes kipeältä.

ALFRED: Joo, hankala juttu. Onneksi meillä pehmoeläimillä ei ole umpilisäkettä! Mutta mistä me oltiin puhumassa? Siitä pajalla olosta ja Paulasta! Voiko yksilövalmentajan kanssa jutella mistä tahansa?

ELINA: Voi ja kannattaakin jutella sellaisista asioista, mitkä vaikuttaa työnhakuun ja työssä jaksamiseen ja työkykyyn. Pajalla oli niin kivaa, etten olisi halunnut lähteä sieltä mihinkään, mutta Paula suostutteli, että täytetään hakemus Teakiin.

ALFRED: Teakiin? Mikä se on.

ELINA: Se on työllisyyttä edistävää ammatillista kuntoutusta. Teakissa minulle etsittiin työkokeilupaikka. Olin marraskuusta helmikuuhun työkokeilussa Kehitysvammaisten tukiliitossa. Tein sellaisen kyselyn tukiliiton tunnettuudesta. Se oli kanssa tosi mielenkiintoinen juttu. Siinä kysyttiin esimerkiksi vastaajien mielipidettä sanasta ”kehitysvammainen”. Nykyään sillä sanalla on jo vähän vanhanaikainen ja negatiivinen kaiku, sitä on käytetty esimerkiksi kiusaamistilanteissa haukkumasanana.

ALFRED: No minkälaiseen työhommaan sinä jatkossa sitten meinaat ryhtyä?

ELINA: Sehän tässä onkin hauskinta. Pääsin Alfred sinun kanssa työkokeiluun Mielen ry:lle. Sinun ei tarvitse yksinäsi ressuttaa maailmalla vaan tulen sinun kanssasi ja käydään yhdessä tutustumassa paikkoihin ja ihmisiin.

ALFRED: No sehän kuulostaa tosi kivalta!

ELINA: No eikö! Tule, mennään Alfred!