Alfred ja Tiina juttelivat taiteesta Inspiksellä
01.07.2024
ELINA: Alfred, miksi kuljet pää riipuksissa? Ovatko nuo kyyneliä?
ALFRED: Se yksi täti ei pitänyt minusta ollenkaan.
ELINA: Mikä täti? Äsken bussissako?
ALFRED [hieroo etukäpälillä silmiään.]
ELINA: Tiedätkös, Alfred, kun jotkut ihmiset pelkäävät koiria. Sinä olet pehmokoira.
ALFRED: Jaa että minä olen pelottava?
ELINA: Pelko ei johdu sinusta tietenkään, mutta sellainen ihminen ei mahda pelolleen mitään. Mitenköhän saisin sinut nyt piristymään?
ALFRED: Mentäisiinkö käymään Inspiksellä?
ELINA: Mennään vain, siellä oli viimeksi tosi mukavaa. Askartelit muistaakseni origameista jotakin.
ALFRED: Joo ja siellä on sellainen Tiina, joka on luvannut antaa minulle haastattelun.
ELINA: Kysytään Rainalta, sattuisiko Tiina olemaan nyt paikalla.
RAINA: Hei Alfred ja Elina! Kyllä vain, Tiina on täällä ompelemassa.
ALFRED: Hei Tiina! Onko sinulla nyt sopiva hetki haastattelulle?
TIINA: Joo, tässä on vähän haasteellinen kohta. Pieni tauko tekee hyvää.
ALFRED: Mitä ompelet?
TIINA: Tässä on tämmöinen täkki tulossa pian valmiiksi, se on lahja kummilapselleni.
ALFRED: Se on tosi hieno! Onko se rippilahja vai…
TIINA: Ei kun hänellä on ristiäiset vasta tulossa.
ALFRED: Oi, hän on niin pieni! Teetkö sinä yleensä täällä näitä ompelutöitä?
TIINA: Olen enimmäkseen tuolla puukäsitöitten puolella. Olen tehnyt jo yli kaksikymmentä työtä, isompia ja pienempiä.
ALFRED: Oletko käynyt täällä Inspiksellä jo tosi kauan?
TIINA: Vuodesta 2022 vasta.
ALFRED: Sitten olet saanut muutamassa vuodessa tosi paljon aikaan! Millaisia huonekaluja olet tehnyt? Onko ne sinulla kotona?
TIINA: Joo, no mies on hakenut niitä autolla täältä kotiin, mutta osan olen antanut lahjaksi. Olen uudistanut joitakin tuoleja, sitten olen tehnyt keittiöön sellaisen hyllykön, olohuoneeseen sohvapöydän, sitten tein peilikaapin ja lipaston…
ALFRED: Ihan mahtavaa! Teitkö puukäsitöitä jo koulussa? Tai oletko peräti opiskellut puusepäksi?
TIINA: Ei, aloitin puutyöt vasta täällä Inspiksellä.
ALFRED: Teetkö aina yhden huonekalun kerrallaan valmiiksi?
TIINA: Minulla on aina muutama samaan aikaan tekeillä.
ALFRED: Onko teitä puutöitten tekijöitä täällä Inspiksellä paljonkin?
TIINA: On meitä kourallinen asiasta innostuneita.
ALFRED: Miten olet viihtynyt täällä?
TIINA: Tosi hyvin, tulen muitten asiakkaitten kanssa hyvin toimeen ja ohjaajat on ihan parhaita, heidän ansiostaan täällä on hyvä ilmapiiri.
ALFRED: Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
TIINA: Haluaisin tehdä taidetta. Maalaan öljyväreillä kotona.
ALFRED: Olet siis taiteilija! Minkälaisia tauluja olet tehnyt?
TIINA: Teen abstraktia taidetta, esimerkiksi abstrakteja muotokuvia läheisistä ihmisistä. Ne ovat sellaista värileikittelyä.
ALFRED: Sinulla täytyy olla lahjakkaat geenit!
TIINA: No on minulla suvussa taiteilijoita, äidin puolen serkkuni ovat itseoppineita taiteen harrastajia.
ALFRED: Onko sinulla jo ollut taidenäyttelyitä?
TIINA: Telakalla on ollut esillä maalauksiani ja Galleria Koppelossa. Nyt syyskuussa pidän taidenäyttelyn Tahmelan huvilalla.
ALFRED: Mistä saat inspiraatiota taiteeseesi?
TIINA: Saan inspiraationi läheisistä ja luonnosta. Lempitaiteilijoitani Suomessa ovat Paula Puikkonen ja Tom Miiros. Olen päässyt keskustelemaan taiteestani Paulan kanssa. Tom Miiroksen taiteeseen törmäsin tuttavan kautta ja seuraan sitä Instagramissa.
[Elina ja Alfred lähtevät kotia kohti. Alfred laahustaa edelleen alakuloisen oloisesti.]
ELINA: Koirannappula ajatuksistasi, Alfred!
ALFRED: No ei kun pistää vähän kateeksi. Olisipa mukavaa osata tehdä käsitöitä samaan tapaan kuin Tiina.
ELINA: Niin, sinulla pitäisi olla vain vähän pienemmät työkalut puukässyihin. Minun on vaikea kuvitella sinua sahaamassa, sorvaamassa ja naulaamassa. Myös turvallisuus pitäisi ottaa huomioon. Joutuisit pian tikattavaksi.
ALFRED: Moni ei varmaan tiedä, että ihan tässä Tampereen keskustassa on tällainen Inspis, jossa voi viettää aikaa kaikenlaisen mukavan tekemisen parissa. Tai ihan vain jutustellen.
ELINA: Tulitko yhtään paremmalle mielelle? Kunpa osaisin aina lohduttaa, silloin kun kohtaat vastoinkäymisiä.
ALFRED: No niin, ainahan kotoa lähtiessä ottaa pienen riskin. Elämä kolhii aina välillä pehmoeläintäkin.
ELINA: Auttaisiko jokin voimalause siihen, että reipastuisit? ”Olen pehmo mutta sitkeä.” ”Uskallan olla oma nöpönenäinen itseni.” ”En lannistu vaan yritän taas uudelleen.”
ALFRED: Niin tai joku latinankielinen tunnuslause: ”Cave canem!”
ELINA: Varo koiraa? Alfred, sinussa ei oikeasti ole mitään varomisen aihetta! Olet yhtä pelottava kuin kuutti saimaalaisella rantakalliolla. Laulaisimmeko jonkin iloisen laulun? ”Yksi pieni pehmoeläin marssi näin…”
[Elina laulaa ja Alfred liittyy vähitellen mukaan. Kotiin palatessa Alfred saa vähitellen hyvän tuulensa takaisin.]