Alfred aikoo osallistua Yhteinen metsä -tapahtumaan
09.09.2024
ELINA: Hei Alfred! Näyttää siltä, että pitkäaikainen haaveesi käy toteen.
ALFRED: Ai? Mikä niistä?
ELINA: Keskiviikkona 25. syyskuuta Hervannan Suolijärvellä on iltapäivällä kello kahdesta eteenpäin Yhteinen metsä -tapahtuma.
ALFRED: Yhteinen metsä?
ELINA: Se on niissä Mielenreitin maisemissa.
ALFRED: Niin joo, olisi kiva käydä katsomassa se Mielenreitti. Mutta millä me päästään sinne?
ELINA: Vuoreksesta päin ainakin pääsee 5:n linja-autolla. Ja Hervantaan kulkee ratikkalinja 3.
ALFRED: Ok, katsotaan niitä aikatauluja silloin lähemmin. Se on siis joku tapahtuma oikein?
ELINA: Silloin siellä on kaikenlaista kivaa ohjelmaa, Mielen ry järjestää sen yhdessä yhteistyökumppaneittensa kanssa. Ahlmanin luontoalan opiskelijat tulevat sinne sekä muun muassa Sopimusvuori, A-kilta ja Finfami.
ALFRED: Minkälaista ohjelmaa?
ELINA: Ainakin pihapelejä, frisbeegolf esimerkiksi. Onnenpyörä, kahvit nuotiotulella, ohjattuja luontoretkiä, sauna, vihdantekoa villiyrteistä. Ehkä muitakin jännittävyyksiä. Kuulin nimittäin Paapilta, että Mielen ry:n Luova pajan taiteilijat tulevat sinne ohjaamaan mandaloitten tekoa.
ALFRED: Mandaloitten?
ELINA: Ne on sellaisia mietiskelykuvioita. Kaikki voivat osallistua niiden rakentamiseen. Se meinaan lisää läsnäolon tunnetta ja yhteyttä ympäristöön. Niitä tehdään paikan päällä löytyvistä kepeistä ja kävyistä.
ALFRED [hyrisee tyytyväisyydestä]: Rrrakastan keppejä ja käpyjä! Kuulostaa hauskalta! Ilman muuta osallistutaan.
ELINA: Paikalle saapuu myös Julkisuuden Henkilö.
ALFRED: Ihanko totta? No, hänet pitää nähdä!
ELINA: Niin, hän pitää oikein puheen. Kuuntelemme sen. Tietysti kierrämme myös Mielenreitin.
ALFRED: Olikos se esteetön?
ELINA: Pääosin kyllä. Mutta jos haluat nousta Majaalahden kankaalle, siinä on portaat.
ALFRED: Sinä varmaan jeesaat minua portaissa. Minua silti mietityttää…
ELINA: Kyseltäiskö tuolta Meijulta lisää? Meiju koordinoi Yhteinen metsä -tapahtumaa.
ALFRED: Hei Meiju! Minua kiinnostaisi se tapahtuma 25.9. siellä Hervannan Suolijärvellä.
MEIJU: Juu, tervetuloa vain mukaan!
ALFRED: Mistä siinä on kyse?
MEIJU: Viime vuonna 2023 oli Mielenreitin avajaiset ja se sai niin hyvän suosion, että ajattelimme järjestää tapahtuman myös tänä vuonna.
ALFRED: Tuliko sinne paljon väkeä?
MEIJU: Paljon yli viisisataa.
ALFRED: No tosi paljon! Millainen hanke se Mielenreitti oli?
MEIJU: Mielenreitin suunnittelivat ihmiset, joilla on omakohtaista kokemusta kriiseistä, hankalista elämänvaiheista ja mielenterveyden haasteista. Reitin varrella on tauluja, jotka kertovat toivoa antavia tarinoita toipumisesta ja luonnon vaikutuksesta ihmisen hyvinvoinnille. Polun teknisestä toteutuksesta vastasi Ekokumppanit Oy.
ALFRED: Onko se Mielenreitti käytössä ympäri vuoden?
MEIJU: Kyllä sinne viime talvenakin polku tamppaantui kävijöiden jäljissä. Ja lähellä on latuja.
ALFRED: Viime talvena olikin paljon lunta. Mutta nyt syyskuussa… Minua kiinnostaa erityisesti ne nuotiokahvit. Tai lähinnä mitä siellä on kahvileipänä.
MEIJU: Tarkoitat nokipannukahveja. Tule vain, siellä on makeaa tai suolaista pikkupurtavaa ja nuotiolle voi tuoda omatoimisesti evästä mukaan.
ALFRED: Mistä sen tapahtuman nimi Yhteinen metsä on tullut?
MEIJU: Siinä tavoiteltiin luontosuhteen vastavuoroisuutta. Luonto hoivaa meitä, joten ihmisenkin olisi hyvä toimia luonnon hyväksi ja kunnioittaa luontoa.
ALFRED: Luonto voi olla vähän pelottavakin paikka. Ainakin sellaiselle joka tulee tänne ulkomailta eikä täällä metsä ole ollenkaan tutun näköinen.
MEIJU: Ulkomaalaiset hämmästelevät yleensä Suomen luonnossa laajoja jokaisenoikeuksia, jotka sallivat telttailun, marjastamisen ja sienestämisen lähes missä vain. Täällä on paljon metsää ja saamme palautetta siitä, miten kaunis luonto meillä onkaan. Meidän itsemmekin kannattaisi muistaa pysähtyä luonnon äärelle.
ALFRED: Niin, se on totta. Olen vain niin pienen kokoinen, että pelästyn jo pelkkää päästäistä.
ELINA: Meillä on tuttava Costa Ricasta, joka ensimmäistä kertaa suomalaiseen metsään tullessaan otti metrisen koivuhalon mukaan. Kotimaassaan hän voi metsässä kohdata vaikkapa puuman.
MEIJU: Suolijärvellä tai muuallakaan Suomessa sitä pelkoa ei ole.
ALFRED: Mutta karhun voi kohdata!
MEIJU: Minulle olisi kunnia, jos näkisin metsässä karhun. Uskon kuitenkin, että eläin väistää ihmistä, kun vain havaitsee ihmisen ajoissa. Karhun kohtaaminen on todella harvinaista.
ALFRED: Mitään pelättävää ei siis ole?
MEIJU: Luonnossa on kyllä kaikenlaisia jännittäviä juttuja, erilaiset luonnon äänet esimerkiksi voivat herättää uteliaisuuden, mutta kun luonnosta saa enemmän tietoa, pelotkin hälvenevät.
ALFRED: Uskallatko oikein yöpyä taivasalla?
MEIJU: Olen nukkunut aika paljon ulkona ja telttaillut ympäri vuoden. Minulle luonto on turvan ja tuen tuoja ja rinkka selässä kävellessä mieli rauhoittuu.
ALFRED: Minä en ole koskaan ollut vaellusretkellä.
MEIJU: Siinä riittää, että keskittyy hetkeen, kävelee, syö eväitä, katselee maisemaa… Ei tarvitse tehdä sen kummempaa.
ALFRED: Oletko koskaan eksynyt tai joutunut kääntymään takaisin retkeltäsi?
MEIJU: En ole pahasti joutunut eksyksiin. Välillä marjastaessa tulee poikettua polulta mutta sitten taas katselen karttaa ja löydän vanhoille jäljilleni. Reitillä voi aina tehdä pieniä muutoksia, esimerkiksi valita loivemman rinteen, niin ei joudu kääntymään takaisin.
ALFRED: Oletko nähnyt paljonkin villieläimiä luonnossa liikkuessasi?
MEIJU: Kun olen retkeillyt jalkaisin tai pyörällä, olen nähnyt hirven ja peuroja ja kauriita, jäniksiä ja oravia sekä erilaisia lintuja.
ALFRED: Onko Suolijärvelläkin paljon lintuja?
MEIJU: Kesällä kyllä on esimerkiksi erilaisia pikkulintuja ja vesilintuja mutta nyt syksylläkin kannattaa pitää silmät auki ja suunnata katse taivaalle, siellä voi nähdä muuttolintujen auroja.
ALFRED: Entä jos on luonnon suhteen täysi ummikko eikä tiedä siitä tuon taivaallista?
MEIJU: Uskoisin, että jokaisella on jonkinlainen luontosuhde, oma tapansa kokea ja toimia luonnossa. Luontoa ei pidä pelätä vaan lähteä sinne avoimin mielin. Jokaiselle löytyy jotakin!
ALFRED: Kuulostaa hyvältä. Nähdään silloin syyskuun 25. päivä!