Alfred toivoo itselleen kravattia

29.07.2024

ELINA: Sinulla on melkoisen mököttävä ilme, Alfred!

ALFRED: Mietin vain, kuinka kauan sinun pukeutuminen voi kestää. Meidän pitäisi kohta olla jo siellä Inspiksellä. Laittaisit saman koltun kuin eilenkin.

ELINA: Meinaatko, ettei tämä ole vielä hikinen?

ALFRED [nuuskii]: Ei ainakaan lemuksi asti. Sinulla kaikki kaapit pursuaa ihan liikaa vaatteita! Minulla sen sijaan…

ELINA: Niin, sinulla ei ole yhtään. Onhan sinulla turkkisi. Kaipaatko jotakin sen lisäksi?

ALFRED: Olisi mukava laittautua jotenkin. Nättilöidä, tiedäthän.

[Elina ja Alfred saapuvat Inspikselle Sumeliuksenkadulle. Ohjaajat Sanna ja Anni touhuavat ompelupöydän ääressä.]

ALFRED: Moikka! Teillä on ihan hirveesti neuloja tässä.

SANNA JA ANNI: Joo, me tehdään vähän inventaariota. On se aika vuodesta, kun Inspikselle hankitaan uusia tarvikkeita. Täytyy ensin katsoa, mitä puuttuu.

ALFRED: Minulta ainakin puuttuu kaikki vaatekappaleet.

ELINA: Alfred on tänään vähän mököpäällä. Minulla kuulemma on paljon vaatteita mutta sillä ei ole yhtään.

SANNA: Täällä Inspiksellähän voisit hyvin ommella Alfredille jotakin.

ELINA: No kun en osaa mitään. Käsityönumeroni oli koulussa seiska. Olen poropeukalo.

SANNA [ottaa Alfredin vartalosta mitat mittanauhallaan]: Minä voin auttaa ompelemisessa. Täällä moni on päässyt yli kouluaikaisista käsityötuntien aiheuttamista traumoistaan. Onko Alfredilla jotakin erityistä toivetta? Mikä vaate tehtäisiin?

ALFRED: Kiitos, haluaisin kravatin.

[Paikalle saapuu kolmas ohjaaja Eija, joka vie Alfredin varastohuoneeseen sopivaa kangasta valitsemaan. Alfred mieltyy värikkääseen kankaaseen, jossa on eläinten kuvia. Kun se palaa takaisin, myös ohjaajat Joni ja Jarkko ovat tulleet ompelupöydän ääreen.]

ALFRED: Viisi ohjaajaa! Oletteko kaikki ompelijoita?

SANNA: Kuudes ohjaaja Raina on vielä tuolla kirjallisuuspiiriä vetämässä. Meillä on jokaisella omat osaamisalueet. Raina ohjaa liikuntaryhmiä, minä ja Anni olemme täällä ompelupuolella. Täällä voi neuloa tai virkata…

ANNI: …ja monet osallistujat korjaavat ja tuunaavaat täällä vaatteitaan. Minä olen keittiössä ohjaamassa niinä päivinä kun täällä leivotaan.

EIJA: Minä ohjaan askartelua, esimerkiksi kirjansidontaa ja macrame-töiden valmistusta, sekä taidetoimintaa. Rainakin on innostamassa ja inspiroimassa taiteentekoa.

ALFRED: Eli täällä on paljon terapeuttista toimintaa?

JARKKO: Me ei olla koulutukseltamme terapeutteja mutta kaikki käsillä tekeminen tavallaan on terapeuttista.

EIJA: Osallistujat kertovat, että kun he tekevät täällä käsitöitä, omat murheet unohtuvat hetkeksi ja he saavat onnistumisen kokemuksia.

ANNI: Joo, täällä saa paljon vertaistukea, väki kannustaa ja tsemppaa toisiaan.

SANNA: Miehet ovat ohjaajina puukässypuolella ja Jarkko on lisäksi etevä tekemään villasukkia ja villapaitoja. Hän on myös muusikko.

JARKKO: Tuo Joni on artesaani, hän on hyvä puukkojen tekijä. Olisitko Alfred kiinnostunut sellaisesta?

ELINA [kauhistuu]: Voi ei, entä jos Alfred saisi käpäläänsä haavan?

JONI: Pieniä haavoja voi työntouhussa tulla mutta täällä kyllä huolehditaan aina työturvallisuudesta hyvin ja meillä on ensiapuvälineet.

ALFRED: Täällä on siis tekemisen meininki koko ajan, vähän kuin Joulupukin pajalla?

ANNI: Täällä voi olla vaikka ei tekisi sen kummemmin mitään. Voi lueskella vaikka lehtiä tai jutella ihmisten kanssa. Tai voi pelata lautapelejä.

JONI: Ja aina välillä suunnitellaan erilaisia, pienempiä ja isompia retkiä. Inspiksellä kävijät osallistuvat retkien suunnitteluun siinä missä ohjaajatkin.

SANNA: Juhlapyhien alla täällä on erityisohjelmaa, esimerkiksi ennen juhannusta Inspis järjesti Sorsapuistossa olympialaiset.

ALFRED: Jaa, missä lajeissa siellä kilpailtiin?

SANNA: Oli heittolajeja, sitten arvattiin yhden puun ympärysmitta ja tunnistettiin kasveja. Palkinnoksi jaettiin suklaiset mitalit.

ALFRED: Suklaiset! Sellaisen minäkin olisin halunnut. En tosin tunne muita kasveja kuin koiranputken ja kissankellon. Teillä on kiinnostusta kasvitieteeseen?

ANNI: Juu, tämän kesän isoin retki on Helsinkiin Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan. Samalla käymme Fazerin tehtaalla tutustumiskierroksella.

ALFRED: Voi mitä herkkuja! Maksaako semmoinen retki paljon osallistujille?

SANNA: Se on ilmainen ja muutenkin Inspiksen toiminta on aina maksutonta. Isoin juhla vuodessa on aina Halloween, silloin täällä tehdään kurpitsakeittoa.

JARKKO: Pöydällä on kääretortuista tehty pitkä käärme.

ANNI: Ja kaikilla on naamiaisasut, niitä on etukäteen valmistettu täällä ompelimossa. Viime vuonna teemana oli sirkus.

ALFRED: Kuinka paljon väkeä täällä käy? Tuleeko kaikki ihmiset hyvin toimeen keskenään?

SANNA: Täällä on ihmeen vähän riitoja siihen nähden, kuinka paljon väkeä täällä käy. Viikossa kävijöitä on sata.

JARKKO: Joo, kilpailuja järjestetään kuten ne olympialaiset, mutta muuten täällä ei ole ihmisten välistä kilpailua.

ANNI: Jokainen keskittyy tekemään omaa juttuaan. Täällä on tunnuslauseenakin, että ”Tule sellaisena kuin olet”.

SANNA: Ihmiset kokevat, että Inspis on turvallinen tila oleskella. Mikähän täällä nyt olikaan kävijämäärä vuositasolla…

RAINA [saapuu kirjallisuuspiiriä ohjaamasta]: Vuodessa täällä käy viisisataa osallistujaa. Kun ihmisiä on laidasta laitaan, käsitykset eri asioista voivat törmäillä, mutta täällä ei mitään juttua tyrmätä lennosta vaan niistä keskustellaan. Ohjaajat huolehtivat, että kaikilla täällä on turvallinen olo.

ALFRED: Millaiset arvot tässä toiminnassa on taustalla?

RAINA: Meillä on Mielen ry:n toipumisorientaation mukainen arvopohja, joka pyrkii osallistujien aidosti tasa-arvoiseen kohtaamiseen. Eli ohjaajat eivät ole vallankäyttäjiä tai muiden yläpuolella eikä täällä ole sen kummempia käskyjä tai ohjeistuksia, mutta tavoite on että kaikilla olisi mukavaa ja että täällä otetaan toiset ihmiset huomioon.

ALFRED: Kuulostaa hienolta. Juuri nämä käsityöjutut kiinnostavat minuakin.

ELINA: Niin, Alfredilla oli haaveena…

ALFRED [kainostelee]: Se kuulostaa kai hölmöltä!

ELINA: Ei kai muuten, mutta pohdin vain, osaanko toteuttaa sen. Alfred nimittäin haluaisi itselleen kravatin. Sanna on luvannut näyttää, miten sellainen ommellaan, joten tulemme tänne parin viikon kuluttua uudelleen.

SANNA: Kyllä se varmasti onnistuu. Silloin nähdään!

ALFRED [heiluttaa etukäpälällään Inspisläisille]: Joo, nähdään!