Alfred ja Tiina juttelivat taiteesta Inspiksellä

01.07.2024

ELINA: Alfred, miksi kuljet pää riipuksissa? Ovatko nuo kyyneliä?

ALFRED: Se yksi täti ei pitänyt minusta ollenkaan.

ELINA: Mikä täti? Äsken bussissako?

ALFRED [hieroo etukäpälillä silmiään.]

ELINA: Tiedätkös, Alfred, kun jotkut ihmiset pelkäävät koiria. Sinä olet pehmokoira.

ALFRED: Jaa että minä olen pelottava?

ELINA: Pelko ei johdu sinusta tietenkään, mutta sellainen ihminen ei mahda pelolleen mitään. Mitenköhän saisin sinut nyt piristymään?

ALFRED: Mentäisiinkö käymään Inspiksellä?

ELINA: Mennään vain, siellä oli viimeksi tosi mukavaa. Askartelit muistaakseni origameista jotakin.

ALFRED: Joo ja siellä on sellainen Tiina, joka on luvannut antaa minulle haastattelun.

ELINA: Kysytään Rainalta, sattuisiko Tiina olemaan nyt paikalla.

RAINA: Hei Alfred ja Elina! Kyllä vain, Tiina on täällä ompelemassa.

ALFRED: Hei Tiina! Onko sinulla nyt sopiva hetki haastattelulle?

TIINA: Joo, tässä on vähän haasteellinen kohta. Pieni tauko tekee hyvää.

ALFRED: Mitä ompelet?

TIINA: Tässä on tämmöinen täkki tulossa pian valmiiksi, se on lahja kummilapselleni.

ALFRED: Se on tosi hieno! Onko se rippilahja vai…

TIINA: Ei kun hänellä on ristiäiset vasta tulossa.

ALFRED: Oi, hän on niin pieni! Teetkö sinä yleensä täällä näitä ompelutöitä?

TIINA: Olen enimmäkseen tuolla puukäsitöitten puolella. Olen tehnyt jo yli kaksikymmentä työtä, isompia ja pienempiä.

ALFRED: Oletko käynyt täällä Inspiksellä jo tosi kauan?

TIINA: Vuodesta 2022 vasta.

ALFRED: Sitten olet saanut muutamassa vuodessa tosi paljon aikaan! Millaisia huonekaluja olet tehnyt? Onko ne sinulla kotona?

TIINA: Joo, no mies on hakenut niitä autolla täältä kotiin, mutta osan olen antanut lahjaksi. Olen uudistanut joitakin tuoleja, sitten olen tehnyt keittiöön sellaisen hyllykön, olohuoneeseen sohvapöydän, sitten tein peilikaapin ja lipaston…

ALFRED: Ihan mahtavaa! Teitkö puukäsitöitä jo koulussa? Tai oletko peräti opiskellut puusepäksi?

TIINA: Ei, aloitin puutyöt vasta täällä Inspiksellä.

ALFRED: Teetkö aina yhden huonekalun kerrallaan valmiiksi?

TIINA: Minulla on aina muutama samaan aikaan tekeillä.

ALFRED: Onko teitä puutöitten tekijöitä täällä Inspiksellä paljonkin?

TIINA: On meitä kourallinen asiasta innostuneita.

ALFRED: Miten olet viihtynyt täällä?

TIINA: Tosi hyvin, tulen muitten asiakkaitten kanssa hyvin toimeen ja ohjaajat on ihan parhaita, heidän ansiostaan täällä on hyvä ilmapiiri.

ALFRED: Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

TIINA: Haluaisin tehdä taidetta. Maalaan öljyväreillä kotona.

ALFRED: Olet siis taiteilija! Minkälaisia tauluja olet tehnyt?

TIINA: Teen abstraktia taidetta, esimerkiksi abstrakteja muotokuvia läheisistä ihmisistä. Ne ovat sellaista värileikittelyä.

ALFRED: Sinulla täytyy olla lahjakkaat geenit!

TIINA: No on minulla suvussa taiteilijoita, äidin puolen serkkuni ovat itseoppineita taiteen harrastajia.

ALFRED: Onko sinulla jo ollut taidenäyttelyitä?

TIINA: Telakalla on ollut esillä maalauksiani ja Galleria Koppelossa. Nyt syyskuussa pidän taidenäyttelyn Tahmelan huvilalla.

ALFRED: Mistä saat inspiraatiota taiteeseesi?

TIINA: Saan inspiraationi läheisistä ja luonnosta. Lempitaiteilijoitani Suomessa ovat Paula Puikkonen ja Tom Miiros. Olen päässyt keskustelemaan taiteestani Paulan kanssa. Tom Miiroksen taiteeseen törmäsin tuttavan kautta ja seuraan sitä Instagramissa.

[Elina ja Alfred lähtevät kotia kohti. Alfred laahustaa edelleen alakuloisen oloisesti.]

ELINA: Koirannappula ajatuksistasi, Alfred!

ALFRED: No ei kun pistää vähän kateeksi. Olisipa mukavaa osata tehdä käsitöitä samaan tapaan kuin Tiina.

ELINA: Niin, sinulla pitäisi olla vain vähän pienemmät työkalut puukässyihin. Minun on vaikea kuvitella sinua sahaamassa, sorvaamassa ja naulaamassa. Myös turvallisuus pitäisi ottaa huomioon. Joutuisit pian tikattavaksi.

ALFRED: Moni ei varmaan tiedä, että ihan tässä Tampereen keskustassa on tällainen Inspis, jossa voi viettää aikaa kaikenlaisen mukavan tekemisen parissa. Tai ihan vain jutustellen.

ELINA: Tulitko yhtään paremmalle mielelle? Kunpa osaisin aina lohduttaa, silloin kun kohtaat vastoinkäymisiä.

ALFRED: No niin, ainahan kotoa lähtiessä ottaa pienen riskin. Elämä kolhii aina välillä pehmoeläintäkin.

ELINA: Auttaisiko jokin voimalause siihen, että reipastuisit? ”Olen pehmo mutta sitkeä.” ”Uskallan olla oma nöpönenäinen itseni.” ”En lannistu vaan yritän taas uudelleen.”

ALFRED: Niin tai joku latinankielinen tunnuslause: ”Cave canem!”

ELINA: Varo koiraa? Alfred, sinussa ei oikeasti ole mitään varomisen aihetta! Olet yhtä pelottava kuin kuutti saimaalaisella rantakalliolla. Laulaisimmeko jonkin iloisen laulun? ”Yksi pieni pehmoeläin marssi näin…”

[Elina laulaa ja Alfred liittyy vähitellen mukaan. Kotiin palatessa Alfred saa vähitellen hyvän tuulensa takaisin.]